|
|
|
|
Päätoimittaja: |
Hei vaan kaikki lukijat Ilolla voin ilmoittaa uuden tuoreen Viidakkorummun menneen juuri painoon (tänään23.10.). Ei hullumpi lukupaketti. Pitkään haluamani artikkeli Harri Ala-Kojolasta toteutui ja bonuksena päälle pitkä haastattelu Metalliguru Gene Hoglanista. Ja tietenkin myös paljon muuta. -päätoimittaja-
Lehden muita aiheita:
Lehden pääaiheita: |
|
 |
Harri Ala-Kojola
Teksti ja kuvat: Juha Tanninen Nurmolaisen kodin nurkassa seisoneen polkuharmonin takana alkoivat Harri Ala-Kojolan musahommat. Harmonin polkemisesta on tultu pitkälle. Harri on tullut tutuksi monien kotimaisten artistien takaa ja viimeksi myös TV:stä, Tanssii tähtien kanssa –ohjelman orkesterin riveissä. Tyylikäs ja svengaava kaveri on piireissä rumpujensa takaa aikoja sitten huomattu ja on monilla tahoilla erittäin toivottu ja haluttu jäsen bändien riveihin. Sami Kuoppamäki luonnehti Harri Ala-Kojolaa ”sellaiseksi musamieheksi”. Tyylipisteet ovat aina korkeat, mentiinpä sitten rock kiertueella, teatterin montussa, cocktail tilaisuuksissa tai missä vain. Eikä siis ihme, että monet ovat tunnustaneet Harri Ala-Kojolan yhdeksi merkittäväksi kotimaiseksi esikuvakseen. Kuten myös allekirjoittanut. |
|
 |
Gene Hoglan Metallin sekatyömies Teksti ja kuvat: Misha Koivunen Ennen kuulumattoman nopeat ”humppa”-tempot, ultranopeat tuplabassarijuoksutukset, synkopoidut sarjatuliryppäät ja kahden riden käyttö ovat olleet miehen tunnusmerkkejä jo soittouran alkuvuosilta lähtien. Jos Hoglan nyt ei sentään keksinyt kahden riden käyttöä, hän ainakin toi sen paremmin kaiken kansan tietoon. Mieleen ei tule myöskään toista rumpalia, joka olisi tuohon aikaan soittanut ns.”open-hand”-asettelulla. Dark Angel, Death, Testament, Strapping Young Lad ja Devin Townsend Band ovat nimiä, joiden pitäisi pistää jokaisen vähänkään metallia seuranneen kansalaisen kellot pään sisällä soimaan. Strapping Young Ladin tulo tämän vuoden Provinssirockiin soi mahdollisuuden miehen kanssa jutusteluun. Värikkäästi puhuvan Hoglanin kanssa ei ikävystymistä tarvinnut pelätä. Hauskasti eri hahmojen kautta esimerkkejä kertonut rumpali jaksoi innostua kaikista pienimmistäkin yksityiskohdista. Luvassa on siis paljon puhetta tuplabassareista, symbaaleista, yksityiskohtaista nippelitietoa ja kanssasoittajien kritisointia. Eli kaikkea sitä naurettavaa hifistelyä, mikä meitä rumpaleita kiinnostaa. Viime numerossa jututettiin Ian Paicea, joka soitollaan on ollut osaltaan muovaamassa rock-rumpalointia uuteen uskoon. Tällä kertaa jutellaan miehen kanssa, joka on 80 -luvun puolivälistä lähtien Dave Lombardon, Lars Urlichin ja Charlie Benanten rinnalla piirtänyt metallirummuttamisen suuntaviivoja uusiksi omaleimaisella ja aggressiivisella soitollaan.Hyvät lukijat, Gene Hoglan. |
|
 |
Gary Novak teksti: Tommi Rautiainen Yksi monien suomalaistenkin rummuttajien sankareista, Gary Novak, pistäytyi keväällä Suomessa April Jazz festivaaleilla tuurauskeikalla Lenni-Kalle Taipaleen triossa. No, jos kerran joudutaan tyytymään tuuraajiin, niin miksei sitten tilaisi kerralla parasta. Herra kun on ehtinyt puuhastelemaan itselleen melkoisen vakuuttavan CV:n artistin jos toisenkin rivissä. Näistä voitaneen mainita vaikkapa Chick Corea, Allan Holdsworth, Alanis Morisette, Robben Ford ja Bob Berg. Listaa voisi jatkaa lähes tämän sivun loppuun. Novakilla oli aikaa pitää klinikkakin, jota saapui seuraamaan satakunta uteliasta kuulijaa. Noin puolitoistatuntisen aikana Gary ehti avaamaan salaisuuksien verhoja käyttämästään rumpujen kielestä ja omasta muusikkoudestaan. Monet hankalan kuuloiset fillit saattoivatkin olla periaatteessa simppeleitä juttuja, mutta vain esitetty melkoisen vauhdikkaasti. Vaikkakaan hän itse ei nopeudesta itsessään tunnustakaan olevansa kiinnostunut. Sillä kun ei sinänsä ole musiikin kanssa mitään tekemistä. |
|
|
|
||
