2 / 08


Kansi:
Mikko Siren

Päätoimittaja:
Juha Tanninen
Ilmoitusmyynti:
Jorma Mikkeli
Taitto:
Vesa Määttä
Mediapooli

Painotalo Miktor

 

Hei vaan lukijat

Viidakkorumpu on nähnyt päivänvalon ja pitäisi olla kaikilla postilaatikoissa viimeistään viikolla 15. Lehti on muhkea 36 sivuinen ja viihdyttävää luettavaa on todella runsaasti.
Lukijoilta toivotaan edelleen kysymyksiä Viidakkorummun lääkärille, Elias Orvomaalle, osoitteeseen:
viidakkorumpu@dafry.net

-päätoimittaja-

Lehden muita aiheita:

  • Chris Pennie
  • Me and My Honey
  • Viidakkorumpu testaa: UFIP symbaalit
  • Levyltä blokattua: Kingston Wall; "Could it be so?"
  • Lääkärin palsta
  • Kotimaiset julkaisut
  • Viisi filliä: Anssi Nykänen

Lataa ja kuuntele! Matti Koskialan rumpusoolo (MP3, 3,2 MB)
(Heikki Sarmanto Sextet, Jyväskylä 1969)

Lehden pääaiheita:

Mikko Siren
Oman elämänsä sarjakuvahahmo

teksti - Misha Koivunen
kuvat - Mikki Kunttu

Apocalypticasta tuttu Mikko Siren kutsuu työtään keskiraskaaksi istumatyöksi. Keskiraskas on laimea ilmaisu kun katsoo Apocalyptican kiertueaikataulua.

Mikko ei ole moksiskaan taas kerran edessä olevasta haastattelusta, vaikka takana on juuri päättynyt, noin kuusi ja puoli keikkaa viikossa käsittänyt Yhdysvaltain rundi. Huolimatta siitä, että hän on Apocalyptican uusin jäsen, on häntä koskevia haastatteluja näkynyt mediassa tuntuvan paljon. Kyse onkin Mikon mukaan ”pakkomyynnistä”, jolla miestä on ajettu bändiin sisään. Voisi kuvitella, että harvat vapaapäivät olisi mukava käyttää muutenkin kuin vain ”työstä” puhumalla, mutta juttua riitti Mikolla vaikka kahden tarinan tarpeiksi.

Apocalyptica on tähän päivään mennessä myynyt noin kolme miljoonaa levyä. Albumeita, joissa Mikko on ollut mukana, on myyty noin miljoona kappaletta. Suomalaisen mittapuun mukaan siis tähtitieteellisiä määriä. Onko suosio muuttanut Mikko Sireniä?
- En usko että myytyjen levyjen määrä vaikuttaa. Matka ja aika sen sijaan on vaikuttanut. En tiedä kyllä miten, hän pähkäilee.
- Ainakin olen oppinut näkemään asiat useammalta kantilta. Olen oppinut myös arvostamaan kunnon soittajia. Sitä, kuinka mielettömän työn takana taito ja musan tekeminen on. Parasta tässä hommassa on kuitenkin ollut mahdollisuus tavata huippusoittajia, huipputuottajia ja äänittäjiä. Niiltä oppii niin paljon. Kysy keneltä vaan, joka pääsee tapaamaan idoleitaan. Minähän olen aina pitänyt jotenkin kieroutuneesti esikuviani jonkunlaisina yli-ihmisinä.

Matti Koskiala
Ammattina monipuolisuus

teksti ja kuvat: Juha Tanninen

Jos tarkastellaan Matti Koskialan tekemisiä pitkällä aikavälillä, voidaan todeta ettei Suomen maassa ole kovinkaan montaa musiikkialan ihmistä, jonka työhistoria olisi yhtä laaja ja kattava. DAF ry:nkin toiminnassa aktiivisesti näkynyt Matti Koskiala on muusikko, joka on korkealle arvostettu niin jazzin, viihdemusiikin kuin brasilialaisenkin musiikin saralla.

Koskialan uraan mahtuu valtava määrä työtä musiikkikulttuurin eri laidoilla. Discografia koostuu yli tuhannesta levytetystä kappaleesta, sadoista radio-ohjelmista yli 30 vuoden ajalta, TV –ohjelmista, kirjasta, lehtiartikkeleista, soitonopetuksesta, klinikoista, luottamustehtävistä sekä lukemattomista soitetuista keikoista. Vain osan mainitakseni. Voimme puhua suomalaisesta rumpalilegendasta, jonka koko tarina ei yhden lehden kansien väliin mahtuisi. Tiivistämistä ei suinkaan helpota se, että Koskialan kaappeihin on tarkkaan arkistoitu leijonanosa omaa työhistoriaa. Sen päälle mies paitsi tietää valtavasti, myös muistaa kaiken… korjaan - KAIKEN! Ja tarinoita riittää jaettavaksi. Yrittäkäämme kuitenkin lyhyesti. 



Ville "Welho" Siuruainen
Ei koskaan kieltäydy keikasta

Teksti: Mikko Sokero
kuvat: Juha Tanninen

Helsinkiläistynyt rumpali Ville ”Welho” Siuruainen on esimerkki muusikosta, jolle kelpaa keikka kuin keikka. Tällä hetkellä miehen päätyö on soittaa Dingossa, mutta kaikkiaan keikkakalenterissa on ainakin kymmenen kokoonpanoa.

Ville Siuruainen, 28, on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt soittaa kymmenissä bändeissä. Vaikka leijonanosan Welhon tilipussista tuo keikkailu Dingon riveissä, mies haluaa kutsuttavan itseään freelance-rumpaliksi.
– Se kuvaa parhaiten duuniani. Olen nyt unelma-ammatissani. Saan soittaa monenlaisissa bändeissä ja vielä tulen omasta mielestäni kohtuullisen hyvin rahallisesti toimeen, Nurmosta kotoisin oleva Welho kertoo.
Paljon on ehtinyt vettä kulkea maailman vesistöissä siitä, kun Ville-poika innostui rumpujensoitosta. Ensimmäiset työkalut olivat surullisen kuuluisat New Soundit.
– Ala-asteikäisenä luin Saarikosken Veskun opastuksella Leevi Leppäsen Rokkaavat Rummut –kirjaa ja kuuntelin musaa laidasta laitaan. Olin kuitenkin jo ns. puoliammattilainen, kun aloin treenata tosissaan rudimentteja ja kaikkea muuta, mikä yksinkertaisesti on pakko käydä läpi jossain vaiheessa. Perusasiat on opeteltava ennemmin tai myöhemmin. Itse tein sen myöhemmin. En olisi ehkä jaksanut nuorena poikana keskittyä perusjuttujen treenaamiseen niin paljon kuin ammattirumpaliksi itseään kutsuvan tulee, Welho kertoo.