SAMI KUOPPAMÄKI

Teksti: Aleksi Salokannel
Kuvat: Juha Tanninen

Sami Kuoppamäki ei esittelyitä kaipaa - hänhän soittaa jatkuvasti joka puolella. Toisaalta Kuoppiksena tunnetuksi tullut rumpali todella on niin aktiivinen, ettei monikaan välttämättä tiedä, missä kaikessa hän loppujen lopuksi on mukana. Nyt hän kertoo muutamista viime aikojen töistään - ja samalla sivuaa eri aiheita yhteissoitosta äänenkäyttöön. Samin selonteko viimeisimmistä tekemisistään on tuskin käynnistynyt, kun haastattelun aloituspaikaksi osuneen kanttiinin kaiuttimista alkaa soida Samuli Edelmannin tuore single Kaikki tahtoo. "Tässä vedetään Mäkysen Tepon kanssa kahdella setillä sähinää..." Alkaa tarina kaksilla rummuilla soittamisesta.

Kahden setin kudelmia
Kaikki juontaa porvoolaiseen Bar Maryyn. Dj Bunuel pyörittää Porvoossa baaria, joka Kuoppiksen sanoin "on just sen kokoinen, ettei taloudellisia asioita tarvitse funtsia liikaa, vaan voi järjestää ihan friikkijuttujakin - Bar Marya kannattaa pitää silmällä." Bar Maryn duo-illat - "jotka jatkuu vieläkin, Kallion Mikakin oli siellä juuri" - ovat villimmänpuoleisista hankkeista hyvä esimerkki. Sieltä tämäkin kaksikko lähti liikkeelle. "Yhtenä iltana, yli vuosi sitten jo, Markku Ounaskari ja Keimo Hirvonen soitti ensin tunnin, sitten välissä soitti dj, ja sitten me Tepon kanssa soitettiin."
Kuoppis muistelee joskus aiemminkin kokeilleensa yhteissoittoa kahdella setillä. Tepon kanssa se luonnistui heti niin saumattomasti, että syntyi idea: "Nyt on pakko päästä levylle kaksilla rummuilla!" Ensimmäiseksi päädyttiin sitten Edelmanin äänityksiin. "Tuottaja Leri Leskinen innostui ideasta ja päätti, että levyllä käytetään kahta settiä. Kaikki tahtoo oli eka biisi, jossa sitä kokeiltiin." Ensi alkuun käytettävissä oli yksi studiopäivä, jonka aikana oli tarkoitus saada Kaikki tahtoo valmiiksi ja mahdollisesti työstää toistakin kappaletta.
Väljän aikataulun ansiosta rumpuryhmä ehti rauhassa harkita etenemissuuntaa: "Ei päällekkäin samaa juttua, vaan toinen vetää tässä vaikka sutia ja toinen kanttia ja miten nää bassarit menee hyvin lomittain... pattern-ajattelua on pakko olla." Soitinvalinnatkin limittyivät toisiaan täydentävästi, sillä Teppo soitti jazz-setillä ja Sami puolestaan astetta tanakammilla instrumenteilla.
Onnistuneen kokeilun jälkeen Leskinen teetti parivaljakolla lisätöitä vajaan viikon verran Hollolan Petrax-studiossa ja yhteissoittoa tallentui muillekin levyn kappaleille. Tuottaja halusi Kuoppiksen mukaan välttää sen, että "tehtäisiin 67 luuppia päällekkäin ja joku vain vetäisi kakkosnelosta päälle niin, että siinä olisi vähän liveä mukana - vaikka niinhän se usein menee." Kaksin soittamalla saavutettiin modernin runsas rytmiikka tinkimättä orgaanisesta otteesta. "Kahdella atakkisoittimella syntyy oma kudelmansa", hehkuttaa Kuoppamäki nyt järjestelmän etuja.
Kuoppis innostui Mäkys-yhteistyöstä niin, että sanoo viime aikoina varta vasten hakeutuneensa kahdella setillä soitantaan. Hän onkin ehtinyt Edelmann-sessioiden jälkeen levyttää yhteissoittoa myös Mika Kallion kanssa Pessi Levannon säveltämälle lastenlevylle.

Rumpalin äänenavaus
Yhteissoitto vaatii luonnollisesti soittajalta hyvää taimia. Tästä kiikkerästä aiheesta puhutaan usein liioitellun salaperäisesti, jos ylipäänsä puhutaan. Kuoppiksella on voodoo-mystiikan sijaan tarjota Suomen kevättalveen raikkaasti sopiva rinnastus: "Semmoinen horjuva soitto taimin päällä on vähän kuin luistelua meren jäällä päämäärättömästi sinne tänne. Hallittu soitto taas on hiihtämistä tasatahtia todella vakaasti ladulla pysyen." Se ei kuitenkaan sulje pois irtonaisempaakaan otetta. "Hyvän perinteisen tyylin hallinnan pohjalta voi ladulla laajentaa luistelutyyliin, rytmisesti vapaampaan soittoon", jatkaa Kuoppis mainiosti talvilajien filosofiaansa - ja saatamme jo kuvitella Elvin Jonesin trikoissa Salpausselälle.
Kuoppiksella on myös tarjota hyviä eväitä taimin kehittämiseen. TV 1:n lauantai-iltojen Hotelli Sointu -ohjelman katsojathan ovat saattaneet huomata Kuoppamäen liittyneen Remun ja Pelle Miljoonan jatkoksi maamme laulavien rumpaleiden kunniakkaaseen ketjuun. Itse asiassa hän on aloittanut jo muutamaa vuotta aiemmin, ollessaan vielä Tommi Läntisen kiertuekokoonpanossa.
Kuoppis ei saa soittamisen ja laulamisen yhdistämistä kuulostamaan mitenkään mahdottoman ristiriitaiselta, vaan päinvastoin painottaa elementtien tukevan toisiaan. "Äänenkäyttö treenatessa on ehdottoman tärkeää, ettei taimi jäisi ulkokohtaiseksi." Mistään varsinaisesta nuotissa laulamisesta ei silti tarvitse olla kyse, sillä "taimin sisäistämisessä ihan vaikka neljäsosien laulaminen auttaa todella paljon." Äänenkäyttöharjoitusten - käytti niissä sitten vaikka kouluaikojen ti-ti-taa-kuvioita tai monimutkaisia intialaisen musiikin tavuyhdistelmiä - kautta soitto solahtaa tukevammin ladulle. Silloin se Samin mukaan myös ruokkii taimia ja antaa sitä ulospäin, eikä jää hauraaksi hoiperteluksi taimin päällä. Hän intoutuu vielä lupaamaan, että rummut alkavat soidakin paremmin, kun soitto tulee selkäytimestä.

Ulos hytistä
Musiikki on paitsi yhteissoittoa, myös ylipäätään yhteistyötä - ei pelkkiä yksilösuorituksia. Sitä Kuoppis ei väsy korostamaan: "Musiikki on tosi sosiaalista hommaa. Rumpalin on tietysti nuorempana hyvä ottaa käänteisparadiddlet haltuun, mutta myöhemmin on ruvettava menemään musan ehdoilla. Silloin kun soittaa, ei pidä soittaa rumpuja, vaan musaa." "Kaikki tietää, kuinka ärsyttävää on, kun treenikämpällä joku soittaja aina tauoilla vetää jotain ihan omassa hytissään", Kuoppis heittää ja imitoi loputonta rumpufilliä. "Se on ihan sama kuin että lähdettäisiin istumaan iltaa ja joku puhuisi vaan yksikseen. Onko sillä mitään tekemistä keskustelun kanssa? Kotona voi koota ajatuksiaan, mutta sosiaalisessa tilanteessa on oltava läsnä. Samoin soittotilanteessa on ihan liian myöhäistä ruveta treenailemaan omia juttujaan", Kuoppis tähdentää. "Ei bänditreenit ole omaa treeniaikaa." "Sama juttu pätee pidemmälläkin", hän jatkaa. "Ajatellaan, että ensin on tyyppi, joka treenaa omaa soitintaan, sitten on bändi, joka treenaa omaa juttuaan, ja sitten on bändi keikalla.
Kaikki tietää niitäkin esimerkkejä, joissa näyttää siltä kuin keikalla oleva bändi soittelisi lavalla vain keskenään." Samin mielestä tilanteesta riippuen voi olla tyylikästäkin, "ettei ihan sentään heittele ruusuja yleisöön", mutta: "Jos kerran menee keikalle, niin on sitten siellä keikalla. Se, että esiintyminen välittyy yleisölle, on tärkeää.
"Kuoppis painottaa myös, kuinka paljon kanssasoittajilta, muiltakin kuin rumpaleilta, voi oppia. "Jos naksauttaa opettelumoodin päälle aina vain ollessaan tekemisissä muiden rumpaleiden kanssa, tulee soitostakin rumpuvoittoista."
Itse hän on selvästi tullut korvat auki ulos hytistä kaikkiin tehtäviinsä. Puheessa nimittäin vilahtelevat vuolaan kiittelevät kommentit niin Leri Leskisen tuotantotaidoista kuin Hotelli Soinnun Pedro Hietasen laaja-alaisuudesta ja Jukka Orman luonteikkuudesta, "nuoren ja lupaavan" Mongo Aaltosen taitoja ja "taimillisesti järjettömän suuria korvia" unohtamatta. Lukemattomat muutkin saavat osansa - pistävätpä Sointu-yhtyeen Tommi Lindellin ohjelmointikyvyt Kuoppiksen suorastaan epäröimään, että "oliskohan siellä postissa vielä töitä."

Tulevia aikoja
Sosiaalisesti joustavalla rumpalilla projekteja riittää. Svenska Teaternin menestysmusikaalissa Sagan om ringen Sami soittaa vaihteeksi perkussioita sekä ohessa basso-osuuksia sormiolla.
Teatterin lisäksi tuttua on myös elokuvatyö: Anssi Tikanmäen Filmiorkesterin jäsenenä Kuoppis on harvinaisessa tehtävässä, säestämässä livenä Aki Kaurismäen Juha-mykkäelokuvan esityksiä ympäri maailmaa.
Kotimaassa puolestaan kierretään piakkoin Beatles-tribuutin merkeissä - vaihtuvien solistien taustalla Kuoppis rekonstruoi Ringo-komppeja liki puoleensataan kappaleeseen. Yksi kiintoisimmista hankkeista on miehistö nimeltä So-So: Olli Ojajärvi, alttosaksofoni; Mikko Helevä, urut; DJ Zäppä (alias Teppo Mäkynen), levyt - sekä rummuissa tietenkin Kuoppamäki itse. Kokoonpanon "aivan superhyvä heavy-jazz-lounge-tunnelma" on aistittavissa kevään mittaan kerran kuussa Saunabarissa, Helsingissä - seuraava kerta koittaa 19.4.
Syksyllä So-So-atmosfääriä levitetäänkin jo pitkin maata Jazz-liiton lokakuisella kiertueella. Entä sen jälkeen? "Totta kai on hyvä jotain suunnitella", Kuoppis toteaa kysyttäessä kauaskantoisemmista suunnitelmista, kun on siirrytty juttelemaan rumpalin omaan keittiöön. "Mutta jos asettaa jonkun tarkan tavoitteen, niin se voi mennä siihen, että pyrkii siihen väkisin, vaikkei loppujen lopuksi edes haluaisi. Itselleenkään ei uskalla sanoa, missä tarkalleen olisi kymmenen vuoden päästä, ettei pettyisi." "Tavallaan ainut toivo elämässä kuitenkin on se, että on jotain unelmia. Jos ei ole mitään unelmia, ei ole tietenkään myöskään pyrkimystä mihinkään, vaan menee vain ihan miten sattuu", Kuoppis pohtii tuoden mieleen taas meren jäällä luistelun.


"Joku ranskalainen elokuvaohjaaja sanoi kerran tv-haastattelussa, että sillä oli ollut aina unelma elokuvien ohjaamisesta ja se oli tullut siihen tulokseen, että oikeastaan ainut vaihtoehto on vain toteuttaa sitä unelmaa." "Se lause teki vaikutuksen", Kuoppis muistelee. "Tietysti unelmat voi muuttua vuosien varrella, tai ihan päivänkin aikana, tarkentua tai ihan totaalisestikin muuttua, mutta että on joku suunta mihin menee - se on ainut vaihtoehto. Elää tätä hetkeä, mutta pitää mielessä, mihin haluaa. Se on musiikillisestikin niin."
Niin se lienee musiikillisestikin. Puoliso Liisa nimittäin paljastaa miehensä haaveilevan uudesta bändistä, kuulemma "sellaisesta, jossa saisi paiskoa oikein kunnolla!" "Joojoo, höpöhöpö... Minähän haaveilen aina uusista pändeistä, mutta kyllä tässä vähän kaipailee jotain rokkiorkesteria, jossa vois tosiaan soittaa täyssydämellä..."

-Takaisin-