1 / 08


Kansi:
Markus Ketola

Päätoimittaja:
Juha Tanninen
Ilmoitusmyynti:
Jorma Mikkeli
Taitto:
Vesa Määttä
Mediapooli

Painotalo Miktor

 

Hei vaan kaikki lukijat

Viidakkorumpu on nähnyt päivänvalon ja pitäisi olla kaikilla postilaatikoissa viimeistään viikolla 16. Lehti on muhkea 40 sivuinen ja viihdyttävää luettavaa on todella runsaasti. Viidakkorumpu ei olekaan vielä koskaan ilmestynyt näin tuhtina julkaisuna.
Lukijoilta toivotaan edelleen kysymyksiä Viidakkorummun lääkärille, Elias Orvomaalle, osoitteeseen:
viidakkorumpu@dafry.net

-päätoimittaja-

Lehden muita aiheita:

  • André Ferrari - Moderni kansanmuusikko
  • Naiset rummuissa - Jotain outoako?
  • Kaikki keikat peruttu 18.12.-07!!!- Rumpaleiden pikkujoulut
  • MITÄ?!!! - Lääkärin palstalla asiaa kuulonsuojelusta
  • Me and My Honey
  • Harjoitus - Ghosting the beat
  • 5 filliä, jotka muuttivat maailmaa - Harri Ala-Kojola

Lehden pääaiheita:

Markus Ketola
Varsinainen tohtori rumpaliksi

teksti - Mika Säily
kuvat - Teemu Salminen, Juha Tanninen

Rumpali Markus Ketola (s. 1968) on suorittanut kolmantena opiskelijana Sibelius-Akatemian jazzmusiikin osastolla jatkotutkinnon, taiteellisen tohtorintutkinnon. Häntä ennen mittavan työn ovat urakoineet ainoastaan saksofonisti Jari Perkiömäki vuonna 2002 ja kitaristi Jarno Kukkonen vuonna 2005. Täten Markus on ensimmäinen rumpalimme, jonka päähän on ripustettu tohtorin silinterihattu.

Markus valmistui musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta vuonna 1998 ja alkoi nopeasti orientoitua jatkotutkintoonsa.
- Tykkään tehdä asioita pitkäjänteisesti ja suunnitella tekemisiäni etukäteen. Jatkotutkintoon tähtäävää opintosuunnitelmaa oli helppo valmistella, koska sisältö muodostui asioista, jotka olisin toteuttanut muutenkin. Joillekin se ei yksinkertaisesti sovi, että suunnittelee seuraavien viiden vuoden tekemiset paperille. Jokaiselle peruskoulutuksen käyneelle on kuitenkin välttämätöntä päästä toteuttamaan itseään ja syventämään opintojaan – joku hyödyntää edelleen instituutioita, joku kodin työpöytää ja joku syventää osaamistaan kadun konservatoriossa ja keikoilla. Oma jatko-opiskeluni hyödynsi näitä kaikkia.

Tim Ferchen
Lyömäsoitinten suurlähettiläs

teksti: Jorma Mikkeli
kuvat: Juha Tanninen

Suomalaisien lyömäsoittajien joukossa jo pitkän menestyksekkään uran tehnyt Timothy Ferchen syntyi Niagara Fallsissa New Yorkissä vuonna 29.10.1947.
Peruskoulutuksen lyömäsoittajaksi hän sai Eastman School of Musicissa (William Street ja John Beck) 1965-69 ja jatko-opintoja Catholic University of America Washingtonissa (Jack Moore) vuoteen 1972. Hän toimi lyömäsoittajana Yhdysvaltain ilmavoimissa vuosina 1969-1972 ja sen jälkeen liittyi Steve Reich and Musicians Ensembleen vuonna 1973, jossa hän on työskennellyt siitä lähtien. Suomeen Tim ajautui vuonna 1974, ensin Kajaaniin ja myöhemmin vuonna 1977 Helsinkiin Radion Sinfoniaorkesteriin, jossa hän soittaa edelleen. Suurimman osan tästä ajasta Tim on ollut lyömäsoitinsektion äänenjohtajana. Urallaan hän on päätoimensa ohella osallistunut aktiivisesti ympäri maailman erilaisiin soolo ja kamarimusiikkikonsertteihin, perustanut Suomeen lyömäsoitinryhmä Breath Ensemblen v. 1980, tehnyt paljon opetustyötä esimerkiksi Sibelius-Akatemiassa, on ollut kamarimuusikkona Kuhmossa vuodesta 1985 jne...
Lukuisten levytysten joukosta Tim itse haluaa mainita Reich levytyksen "Music for 18 musicians" (Nonesuch), joka arvostettiin Grammy -palkinnon arvoiseksi.


Musikaalinen rummutus
Onko sellaista?
Pöydän ympärillä Zarkus Poussa, Kai Hahto, Teppo Mäkynen ja Sami Kuoppamäki

Teksti: Misha Koivunen
kuvat: Jari Laitasalo

Rumpaleita pidetään joskus bändin tyhmimpänä ja vähiten musikaalisena jäsenenä.
”Mitä tuollaiseen hakkaamiseen muka vaaditaan?” on hyvin yleinen kysymys asiaan vihkiytymättömien suunnalla. Voisiko rumpalin rooli olla muutakin kuin taimin pitäminen? Millä tavoin rumpali pystyy vaikuttamaan musiikin sisältöön ja sen jännitteisiin? Onko edes olemassa musikaalista rumpujensoittoa? Näitä kysymyksiä asettuivat pohtimaan Zarkus Poussa, Kai Hahto, Teppo Mäkynen ja Sami Kuoppamäki.
Pöydän ympärille kokoontui laadukas joukko kotimaista rytmi- ja lyömäsoitinasiantuntemusta. Lohisopan ääressä pari tuntia turistessa mielenkiintoisesta aiheesta, tuntui olevan aivan liian vähän. Ajoittain keskustelu sai suuret siivet, joten korkealentoisen pohdinnan parissa saattaa olla aiheellista pitää hatusta kiinni ja pureksia lukemiaan asioita pariinkin otteeseen. Vastaavaa keskustelua olisi jokaisen soittajan terveellistä harrastaa itsensä tai soittokaveriensa kanssa.