ELETTIINPÄ ENNENKIN… JA KLINIKOITA KÄYTIIN!

MEETIN´ JOE MORELLO IN 1969

Teksti: Matti Koskiala

Koko DAF:n olemassaolon ajan ovat sen järjestämät klinikat, kotimaiset ja ulkomaiset, olleet yhdistyksen parasta ja suosituinta antia. Siksi jatkan edellisessä Viidakkorummussa aloittamaani historiallista katsausta ensimmäisestä ja ehdottomasti merkittävimmästä maassamme 30 v. sitten järjestetystä kansainvälisestä rumpuklinikasta, "Morello Meetingistä".
Kirjoitin silloin tuoreeltaan muutamiin alan lehtiin (Muusikko, Rytmi) jutun, jonka teksti on ohessa. Myös monet muut lehdet, Helsingin Sanomia myöten, huomioivat meetingimme samoin kuin Yleisradio, jonka toimittaja Göran Linblad (rumpali itsekin) oli nauhureineen ahkerasti paikalla. Myös TVykköseen teimme pienen rumpushown.
Vuonna 1969 maailmanlaajuisessa mediassa oli runsaasti musiikkialan lehtiä, tv-ohjelmia ym. joiden välityksellä melkoiseen tunnettavuuteen oli yltänyt myöskin rumpaleita, kuten esim. Ringo Starr, Charlie Watts jne. Silloisen lehtijuttuni avauslause "Joe Morello, maailman ehkä tunnetuin rumpali" ei kuitenkaan ole vailla perusteita varsinkaan amerikkalaisittain ja jazzmusiikillisten silmälasien läipi asiaa tarkastellen.
Ensimmäiset rumpusetin taiturit joista tuli jenkkilässä, kuten siellä sanotaan "household names" eli "tuttuja joka talossa", olivat Gene Grupa (1909-1973) ja Buddy Rich (1917-1987). Joe Morello alkoi nousta samaan sarjaan erityisesti liityttyään pianisti Dave Brubeckin kvartettiin 1956. Lehtien, kuten Down Beat, Playboy ja Melody Maker rumpali äänestyksissä Morello pärjäsi hyvin, voittaen ne vuosina 1962, -63 ja -64.
Dave Brubeckin kvartetin ohjelmiston erikoispiirre oli runsas parittomien tahtilajien (3/4, 5/4... 11/4 jne) käyttö. Yhtyeen suurin ja koko jazzin historian suurimpiin lukeutuva hitti oli kvartetin alttosaxofonistin Pau1 Desmondin sävellys "Take Five". Sen 5/4 tahtilajissa Joe Morello soittaa rumpusoolon joka on instrumentin "timen" ja dynamiikan käytön mestarinäyte. Morello tulikin tunnetuksi rumpalina, jonka virtuoosinen tekniikka ilmeni lähinnä säestystyöskentelyn svengaavassa ilmavuudessa ja soolojen musikaalisessa selkeydessä.
Morellon rummusto on ollut Ludwigin standardisetti 22" bassarilla, 13" ja 16" tomeilla sekä 5" teräsvirvelillä. Hänen virityksensä on akustinen ja soiva, jolloin kuulostaa hyvältä sekä hiljaa että kovempaa soitettaessa. Erityisesti hänen bassarisoundinsa on säväyttänyt sekä kuulijoita että kolleegoja kaikkialla. Samoin Morellon virtuoosinen, erityisesti vasemman käden kapulatekniikka, mutta myös hänen vispiläsoittonsa selkeys ja ilmavuus, ovat täydellisen esimerkillisiä; "niin kun vedät niin se on tasan siinä!"
Mitä hänen symbaaleihinsa tulee, niin PAISTE valmisti v. 1967 Joen toivomusten mukaisen kokonaisuuden, jota maestro on siitä lähtien käyttänyt. Tämä Joe Morello -setti ( 17", 18" ja 20" symbaalit + 14" Sound Edge hi hatit) ovat olleet yleisesti saatavilla Formula 602 sarjan tapaan.
17.7.1928 syntyneen Joe MorelIon elämänkertatietoja on monissa alan teoksissa. Niistä suosittelen esimerkiksi PAISTEen julkaisemaa "Profiles of International Drummers & Percussionists" tai Modern Drummer Publicationsin "The Great Jazz Drummers". En siten lähde tässä esittelemäänmie,,tj sen kummemmin, kuin toteamalla, että edelleenkin, yli seitsemänkymppisenä, Joe Morello on aktiivinen soittaja ja mitä arvostetuin opettaja ja klinikoitsija

.

Tämän Joe Morellon klinikan järjesti Musiikki Fazer ja voimahahmona toimi jälleen kerran osastopäällikkö Åke Söjblom, allekirjoittanut tulkkina ja yleismiehenä. Muita rumpaleita oli paikalla n. 150, eräänä heistä 16 vuotias Tomi Parkkonen. Tomi rummutteli silloin koulunsa, Tapiolan yhteiskoulun, jazz bändissä yhdessä musiikinopettaja / pianisti Mape Lappalaisen ja mm. fonisti Teemu Salmisen ja basisti Pekka Pohjola kanssa. Tanssikeikkaa hän heitti Rauno Eskelisen (=Ramin faija) yhtyeessä. Tomi oli ahkera jazzlevyjen diggaaja, jolle Joe Morello oli hyvinkin tuttu ennenkaikkea Brubeckin levyiltä.

Tomi Parkkonen muistaa, että Morellon tapaaminen, näkeminen ja kuuleminen oli erittäin merkityksellistä hänen omalle soitolleen ja oikeastaan koko instrumenttiajattelulleen. Tomiin teki suuren vaikutuksen Joen soiton helppous, kepeys ja vaivattomuus. Soittoesimerkin jälkeen tulikin heti sanallinen selvitys: "Hakekaa rentoutta otteisiin ja olemukseen, antakaa kapulan tehdä työ. Harjoitelkaa peräänantamattomasti skaalojanne eli rudimenttea, toistoa ja toistoa lihasmuistiin. Vaikka tuntuisi että ei tule mitään, niin ei kun luja usko ja oikeat metodit ja taas treeniä ja toistoa niin hyvä tulee".
Morellon viritysohjeista Tomi muistaa erityisen hyvin lauseen: "Jokainen keikkapaikka on uusi akustinen tila". Niinpä hän on aina ja automaattisesti kiinnittänyt huomiota siihen, miten setti soi missäkin mestassa aina valmiina virittjmään uudelleen tarpeen mukaan. Tällaisia muisteli paikalla ollut Tomi Parkkonen.
Ennen meetingin tarinaa sanonpahan vain, että poimikaapa levyiltä esille tämä maestro Morello ja bongatkaa tarkkaan miehen svengit, soolot ja soundit, niin teettepähän sillä tavoin paljon hyvää itsellenne ja omalle rummunsoitollenne.

-Takaisin-