Steely Danin huippupäivät virvelin kantista

Teksti: Tapio Kaipainen

Steely Danin syntymä on kuin tavanomaisesta orkesterisadusta; poika tapaa pojan, he tutustuvat, huomaavat olevansa sukulaissieluja ja perustavat yhtyeen. Tarinan pojat ovat Donald Fagen ja Walter Becker, anonyymit rocktähdet. Steely Dania ei oikeastaan voi luokitella perinteiseksi pop/rock -yhtyeeksi. Alkuvuosia lukuun ottamatta, Steely Dan koostui herroista Becker & Fagen. Bändin hang-around jäseninä toimivat tuottaja Gary Katz sekä miksaajat Roger Nichols ja Elliot Scheiner. Muusikot tilattiin paikalle tarpeen mukaan.

"They stab it with a steely knives, but they just can´t kill the beast." Näin lauletaan Eaglesin Hotel California -biisissä. Laulussa uhotaan Steely Danille, yhdelle viime vuosituhannen hienoimmista popbändeistä. Niin kuin aina rockmaailmassa, myös Steely Dan sai osansa hurjista huhuista, mutta tässä tapauksessa suurin osa uskomattomista tarinoista pitää paikkansa. Tarinat eivät kerro tappeluista takahuoneissa tai hotellihuoneiden tuhoamisesta, vaan huippustudioiden vinojen seinien sisällä tapahtuneista sessioista.
Steely Dan teki levynsä pitkän kaavan mukaan; yhden ainoan biisin tekemiseen tarvittiin parhaimmillaan tai pahimmillaan kuusi rumpalia, kymmeniä muita muusikoita sekä satoja ottoja. Täydellisyyteen asti hiomisessa unohtui inhimillisyys, eikä Steely Danin heppuja voi kehua ihmissuhdetaidoistaan; suuri osa Dan-sessioihin osallistuneista muusikoista astui studioon ylpeyden- ja pelonsekaisin tuntein.
Steely Dan on yhtye, jonka levyjen krediittilistat ovat kopioita musiikkimaailman kuka-kukin-on-julkaisuista. Näissä levytyksissä ei kuitenkaan välitetty nimistä, vaan soittotaidosta ja musikaalisuudesta. Tuhansien levytyksien mies Jeff Porcaro sanoi: "jos Beckerin ja Fagenin kanssa pääsee työskentelemään, se tulee pysymään mielessä lopun elämää."
Steely Dan lopetti keikkailun kolmannen levynsä jälkeen. Walter Becker koki olonsa lavalla vaivaantuneeksi, ja piiloutuikin keikoilla useasti rumpukorokkeen taakse. Donald Fagen inhosi omaa ääntään ja vältti suoraa kontaktia faneihinsa. Miehet päättivät keskittää kaiken tarmonsa levyttämiseen. Ennen studioon sulkeutumistaan Steely Dan oli ihan oikea yhtye, jossa jokaisella jäsenellä oli sananvaltaa. Becker & Fagen tosin sävelsivät biisit ja olivat ohjaksissa studiossa. Miesten vaativuus rumpaleiden suhteen selvisi heti ensimmäisillä tahdeilla, kun Becker ja Fagen erottivat Steely Danin esiasteen rumpalin Mark Leonin. Tilalle pestattiin Jay & The Americansin John Discepolo, jonka groove tyydytti bändi omituisen johtajaparin. Hetken päästä Discepolo -polokin tönäistiin rumpujakkaralta, Jim Hodderin ottaessa kapulat käsiin. Hodder sai kunnian soittaa Steely Danin ensimmäisillä levyillä.

Can´t Buy A Thrill
Normaalien alkuvaikeuksien jälkeen Steely Dan pääsi näyttämään mistä siipikarja virtsaa. Can´t Buy a Thrill -albumin ilmestyminen herätti ansaittua huomiota musiikkipiireissä. Levyn aloitusraita Do It Again nauttii Jim Hodderin peruskallio-kompista. Hodder ponnistaa "less is more"-koulukunnasta, mikä kuuluu läpi albumin.
Reelin´ In The Years -raidalla Hodderin ghostshuffle palvelee täysin kappaleen thinlizzymäistä fiilistä. Rytmisesti Can´t Buy A Thrill on bändin vaatimattomin levy. Hodder soittaa toki hyvin, mutta verrattuna muihin Steely Danin levyihin, soitto on tasapaksua ja mielikuvituksetonta
Rimshot: Do It Again (Jim Hodder)

Countdown To Ecstasy
Steely Danin toista levyä kasattiin pala palalta keikkailun ohessa. Studiossa työskenneltiin suurimmaksi osaksi kiertuebändin voimin. Tästä syystä levystä tuli edellistä munakkaampi ja livemäisempi. Bodhisattva aloittaa albumin komeasti. Hodderin nokkela rumpukomppi saa biisiin kääntymään kaakkoon. Hodder avaa introssa haitsua kakkosella ja nelosella ja sulkee sen ykkösellä ja kolmosella. Yksinkertaista mutta kekseliästä.
Tiukka taimi oli Beckerille ja Fagenille erittäin tärkeää. Miehet eivät olleet tyytyväisiä rytmiraitaan Show Biz Kids -biisissä, joten Katzin ja kumppaneiden oli lyötävä päänsä yhteen. 70 -luvun alussa ei rumpukoneita ja tietokoneohjelmia vielä ollut, joten särmä komppi piti tehdä käsityönä. Herrat tekivät 8 tahdin loopin, jossa oli kaikki soittimet paitsi laulu ja liidikitara. Kahdeksan tahtia on pitkä pätkä nopeasti pyörivää kelanauhaa, joten siitä piti tehdä silmukka, jonka kelat olivat eri huoneissa. Steely Danin toinen levy asetti suunnan tulevalle.
Rimshot: My Old School (Jim Hodder)

Pretzel Logic
Pretzel Logicilla Donald Fagen ja Walter Becker nostivat rimaa entisestään. Enää ei loistava soitto riittänyt. Nauhoituksiin kutsuttiin entistä enemmän ulkopuolista apua. Jim Hodderin rummuttaminen ei enää tyydyttänyt bändin johtokaksikkoa. Jokainen aksentti, tauko ja ghost-nuotti oli tiukassa syynissä. Kun Hodderin tarkkuus ei riittänyt, paikalle kutsuttiin 18?vuotias Jeff Porcaro. Steely Dan -fanaatikkona Porcaro oli paikalla hetkessä. Night By Night -kappale aloitti Porcaron ja Steely Danin pitkän yhteistyön, jota kesti yhtyeen hajoamiseen asti ja ylikin.
Porcarolle Pretzel Logic -sessiot olivat unelmien täyttymys. Hän ei pelkästään päässyt soittamaan suuresti ihailemansa bändin kanssa, vaan myös soittamaan yhdessä rumpali-idolinsa, Jim Gordonin kanssa. Pretzel Logicilla mukaan remmiin tuli myös Chuck Rainey, josta tuli hetkessä yhtyeen ykkösbasisti. Studiomuusikoiden huiput saivat Steely Danin musiikin muuttumaan entistä tarkemaksi ja vaikeammaksi. Becker ja Fagen eivät sanelleet sanatarkkaan mitä muusikoiden pitäisi soittaa, vaan tekivät sovitukset heidän kanssaan.
Studiokettujen soittaminen ei vaikuttanut pelkästään kappaleiden lopullisiin sovituksiin, vaan myös kappaleiden säveltämiseen. Walter Becker ja Donald Fagen pitivät silti ohjat käsissään tiukasti ja tarkasti. Heidän ja Gary Katzin perfektionismista tuli käsite. Nyrkkisääntö "tahti tunnissa" piti usein paikkansa. Siis tahti tunnissa per soitin! Steely Danin musiikista tuli monimuotoisempaa ja mielenkiintoisempaa. Yhtyeen workshop-aikakausi alkoi.
Rimshot: Night by Night (Jeff Porcaro)

Katy Lied
Katy Lied ammentaa aiempia albumeja enemmän bluesista ja jazzista. Voidaan sanoa, että Katy Lied oli Jeff Porcaron menolippu studiomuusikoiden kermaan. Porcaro itse jakoi soitostaan saamansa kehut eteenpäin väittäen kopioineensa kaiken Katy Liedilla soittamansa Jim Keltneriltä ja Jim Gordonilta. Black Friday -biisiä nauhoittaessaan Porcarolta meni hermot. "Olen väärä kaveri tähän! Hankkikaa Jim Gordon!", Porcaro tilitti Gary Katzille. Pikku hermotauon jälkeen Porcaro kuitenkin sai homman hanskaan ja nauhalle.
Your Gold Teeth II tuotti muusikoille harmaita hiuksia. Biisissä on kinkkisiä 3/8 ja 6/8 tahteja, jotka eivät Porcarolta ja kumppaneilta aluksi luonnistunut. Fagen antoi Porcarolle yökuunteluun Charlie Minguksen levyn. Aamulla nuori rumpalilupaus oli tehnyt kotitehtävänsä kuuntelemalla Danni Richmontin soittoa albumilta. Gold Teeth muuttuikin runsaasti yhdessä yössä. Ensimmäisen päivän demolla Porcaro tykittää täysillä, seuraavana päivänä nauhoitetussa, levylle asti päätyneessä versiossa fiilis on paljon hienostuneempi ja jatsimpi.
Steely Dan oli myös innokas käyttämään viimeisimpiä vermeitä, joita markkinoilta löytyi. Katy Liedin sessioissa tekniikan aallonharjalla surffaaminen kostautui. Studion viimeisintä huutoa oleva DBX-kohinanvaimennuslaite oli susi, ja koko levyn symbaalisaundit menivät tuhnuksi. Varsinkin Gary Katzia hatutti peltisaundien pilaantuminen. Normaalien korvassa levyn saundit kyllä pärjäävät. Katy Lied on syvään hengittävä ja dynaaminen albumi, joka on pullollaan hienoa rummunsoittoa.
Rimshot: Your Gold Teeth II (Jeff Porcaro)

The Royal Scam
Vuonna 1975 Steely Danilla oli jo jalat tukevasti ilmassa. The Royal Scamin nauhoituksissa ns. rakasteltiin välimerkkiä (luultavasti pilkkua). Jokaista biisiä kokeiltiin kuudella tai seitsemällä eri rytmiryhmällä. Ihan vaan varmuuden vuoksi. Tavalliseen tapaan kaikki muu kasattiin vasta täydellisen rumpuraidan päälle. Ja kun kaikki oli jo nauhoitettu, kokeiltiin biisiin usein vielä uutta rumpalia ja uutta komppia.
Suurimman vaikutuksen Fageniin ja Beckeriin teki Bernard "Pretty" Purdie, joka päätyikin valtaosalle Scamin raidoista. Pretty Purdiella ei ollut itsetuntonsa kanssa ongelmia. Hän levitti usein studion lattialle hittilevyjä, joilla oli soittanut. Joskus mukana oli valokyltti, jossa luki teksti: "Another hit being made". Purdien ja Steely Danin sukset menivät usein ristiin, mutta Purdien rummuttaminen - ja lopulta joustaminen pelasti porukan hiihto-onnettomuudelta. Purdie on sanonut jälkeenpäin Fagenin ja Beckerin olleen supertarkkoja. Virheitä ei sallittu, piste!
Bernard Purdien kädenjälki näkyy vahvasti koko levyllä. The Royal Scam on huomattavasti aikaisempia levyjä funkimpi. Rick Marotta piti ensin Steely Dan -sessiota aivan tavallisena studiokeikkana. Aina ensimmäisiin tahteihin asti. Marotta kertoi myöhemmin melkein lopettaneensa soittamisen kuultuaan Fagenin laulavan studiossa. Alkushokin jälkeen Marotta kokosi itsensä ja suhtautui bändin sessioihin tarvittavalla vakavuudella ja tarkkuudella.
Chuck Rainey on sanonut Porcaron soittaneen The Fez -kappaleessa, mutta krediitit kappaleesta saa Purdie. Purdie tosin teki paljon päällenauhoituksia, joten varmuutta asiasta ei ole. Toisaalta Bernard Purdie on yrittänyt ottaa kunnian mm. monesta Beatlesin kappaleesta. Mene ja tiedä.
Rimshot: Kid Charlemagne (Bernard Purdie)

Aja ("Best drum shit is on that record" -Jeff Porcaro-)
Steely Danin "tilataan-heput-tarpeen-ja-tyylin-mukaan-studioon" -ajattelumalli kohtasi huippukohtansa Ajalla. Seitsemän kappaletta - kuusi rumpalia. Walter Becker tuumi levyn ilmestymisen jälkeen sen olleen vaarallisen kunnianhimoinen. Aja oli taas kerran hieman edeltäjäänsä hienostuneempi ja tarkemmin sovitettu levy. Steely Dan ei suostunut poistumaan studiosta ennen kuin levyn kappaleet tyydyttivät bändiä.
Vaikka levyltä löytyy jopa rumpusoolo, ei kyseessä ole mikään masturbaatioplatta. On mieltäylentävää kuunnella levyä, josta huomaa monen myöhemmän staran saaneen vaikutteita. Aja alkaa Paul Humphreyn Black Cow -nautiskelulla. Maltillista soittoa syvällä taskussa. Steve Gadd jatkaa syvätaskulinjaa, mutta nimikkobiisin rumpusuoritusta ei voi sanoa maltilliseksi. Fagenillä ja Beckerillä oli Tony Williams mielessä Ajaa säveltäessä, mutta studioon tilattiin kuitenkin Steve Gadd. Ylistävien huhujen perusteella valittu Gadd sai ohjenuoraksi soittaa "Williamsisti". "Onneksi hän ei kuunnellut meitä", huokasi Becker myöhemmin. Steely Danin tapoihin kuului kirjoittaa kappaleista tarkat nuotit. Biisit olivat useimmiten erittäin monimutkaisia. Hyvä nuotinlukutaito oli Dan-sessioissa ehdoton. Aja on keskimääräistä Steely Dan -laulua vaikeampi, joten sen nauhoittamiseen oli varattu runsaasti aikaa. Biisissä on pari rytmisesti monimutkaista osaa, joiden päälle Gaddin piti sooloilla. Ensimmäisen oton piti olla läpikäynti, jonka jälkeen treenattaisiin vaikeita kohtia, mutta Gadd teki historiaa selvittämällä biisin yhdellä(!) otolla. Suoritus oli niin uskomaton, että muu bändi tippui soolo-osuuden kohdalla nuoteilta ihaillessaan Gaddin soittoa.
Rick Marotan tiukkaotteinen komppi Pegissä sai varsinkin Walter Beckerin innostumaan. Marotta oli studiossa kipeänä ja joutui käymään välillä sairaalassa hakemassa rohtoa kipuihinsa. Marotta yhdessä Chuck Raineyn kanssa lukkiutuvat grooveen, joka oli syvempi kuin verottajan tasku. Becker soitti myöhemmin Marotalle ja kertoi hieman analysoineensa komppia. Beckerin mukaan Marotta avasi kertsissä haitsua "miljardisosan" parin tahdin välein. Becker halusi tietää oliko Marotta tehnyt sen tietoisesti. Ylpein Marotta oli kuitenkin siitä, että Jeff Porcaro teki Pegin rumpukompista loopin, jota kuunteli autossaan kruisaillessaan pitkin Los Angelesia.
Jim Keltner pääsi soittamaan Josiessa, ja sessio olikin Keltnerin ensimmäinen laatuaan Steely Danin kanssa. Josien naulaamista oli yrittänyt moni ennen Keltneriä, mutta huonoin tuloksin. Keltner meni, soitti ja voitti. Ensialkuun Keltner ei pitänyt lopputuloksesta. "Grooven fiilis oli outo, mutta näin jälkeenpäin kappale kuulostaa upealta", hehkutti Keltner myöhemmin. Kappaleen lopussa on 7/8 tauko, jonka päälle Keltnerin piti soittaa Fagenin keksimä filli. Nuotit ovat fillissä varmasti etukäteen määrätyt, mutta fraseeraus on tyypillistä Keltneriä. Keltner pääsi dubbaamaan Josieen myös perkussioita. Fagen ja Becker halusivat kuulla "jotain omituista", joten Kelner soitti roskapöntön kantta. "Kun opetan oppilailleni groovea, laitan soimaan Steely Danin Deacon Bluesin", kertoi Kenny Aronoff Modern Drummerissa. Deacon Blues on Pretty Purdien heiniä. Jämäkkää kahdeksasosa-komppia maustettuna sähäköillä triolifilleillä.
Purdie soittaa myös Home At Last -kappaleen komean halftime-shufflen. Purdien mielestä hänen rummuttaminen oli niin tärkeä osa biisiä, että siitä olisi pitänyt saada sävellyskreditit. Becker ja Fagen olivat eri mieltä. Aja on Steely Danin menestynein ja monimuotoisin levy.
Rimshot: Aja (Steve Gadd)

Gaucho
"Hey nineteen, that´s Becker and Fagen, She don´t remember the dukes of pop". Kun Aja rikkoi kultalevyrajan Jenkeissä, Steely Dan oli jo valmistelemassa seuraavaa albumia. Gauchon myötä studioon saapui rumpukone, mutta se ei syrjäyttänyt elävää rumpalia. Roger Nichols oli suunnitellut uuden WENDEL-nimisen rumpukoneen, joka oli tosin vielä kokeiluasteella. Nicholsin kotikonstein rakentama rumpukone osasi matkia rumpalia. Jos rumpali soitti kovaa ja etukenossa, WENDEL kuunteli raidan ja soitti saman perässä. Tämä tarkkuus vaati koneelta hillittömästi kallista muistia. Yksi symbaalin isku vaati noin 12 000 $ arvosta elektroniikkaa.
Roger Linn suunnitteli omaa konettaan samaan aikaan Nicholsin kanssa, mutta ilmeisesti WENDELin hinnan vuoksi Linn-drumista tuli 80-luvun standardi. WENDEL soitti Rick Marotan kanssa Hey Nineteenissä, loppulevy tehtiin Urei-klikin tahdissa. Steely Dan kokeili Hey Nineteen ja Time Out Mind -kappaleissa kuutta eri rytmisektiota, mutta homma ei vain toiminut. Rick Marotta kuunteli kappaleita ja aneli Fageniltä lupaa kokeilla onneaan. Marotta, Fagen ja klikki soittivat biisit nauhalle, ja biiseistä säilytettiin rumpuraidat.
Bernard "Pretty" Purdien komppi Babylon Sistersissä ammentaa paljon Purdien Home At Lastistä. Halftime-shuffle uskomattomine ghostnuotteineen sai rumpalit tippumaan palleiltaan ympäri maailmaa. Jeff Porcaro muunteli myöhemmin ansiokkaasti Babylon Sistersin komppia Toton riveissä. Rosanna on luultavasti yksi tunnetuimpia rumpukomppeja, ainakin rumpaleiden keskuudessa.
Albumin nimikkobiisissä tiivistyy Steely Danin toimintatavat. Parin eri kokoonpanon ja pitkäjännitteisen yrittämisen jälkeen Becker ja Fagen olivat valmiita heittämään Gauchon roskiin, mutta biisiä treenanneet Porcaro & Co eivät halunneet luovuttaa. Bändi jäi nauhoittamaan kappaletta illaksi ja yöksi. Loppujen lopuksi Gary Katzilla oli 75 ottoa, joista hän käytti 42:ta lopullisessa editissä. Otoista jäi nauhalle vain rummut, joiden päälle biisi rakennettiin uudestaan.
Rimshot: Babylon Sisters (Bernard Purdie)

Loppusanat
Gauchon jälkeen Steely Dan päätti pitää taukoa levyttämisestä. Paussi venyi 19 vuoden mittaiseksi. Fagen teki tauon aikana kaksi soololevyä, Becker yhden. Steely Dan kokosi harvat rivinsä ja lähti vuonna 1993 kiertämään Amerikkaa. Kiertuebändissä on sen jälkeen soittanut Peter Erskine, Dennis Chambers ja Ricky Lawson. Steely Dan on tällä hetkellä kuumaa tavaraa monestakin syystä.
Yhtye esiintyi elokuussa Suomessa Two Against The Nature -albumin tiimoilta. Jim Carreyn Me, Myself & Irene -elokuvan soundtrackillä on kahdeksan Dan-coveria. Myös mm. All Saints ja Naughty By Nature ovat lainanneet Steely Daniä biiseissään. Steely Dan on kaukana rock-asenteesta ja instrumenttimasturbaatiosta. Yhtyeen toimintatavat olivat ja ovat edelleen ennen kaikkea musikaalisia. Vaikka biisejä hiottiin loputtomasti, ei ne silti ole konemaisia, hajuttomia ja sieluttomia tekeleitä. Koska kappaleet nauhoitettiin raita raidalta livebändin säestyksellä, jäi niihin inhimillinen leima.
Rumpaleiden ohella myös muut muusikot yltävät Danin levyillä tyylikkääseen ja hienoon soitantaan. Soittaminen ei kuitenkaan ollut sessioissa itsetarkoitus, vaan kaikkia arreja ja soittoa tarkasteltiin kappaleen valossa. Levyiltä löytyykin vielä kymmenien kuuntelukertojen jälkeen upeita juttuja, joita ei aiemmin ole huomannut.
Kaiken kaikkiaan Steely Dan on sivistynyt ja lähes täydellinen älykköyhtye, jonka musiikilliset saavutukset ovat päässeet unohtumaan pikamusiikkikulttuurin ja MTV:n aikakaudella. Pophistoriasta tuskin löytyy yhtään niin perfektionismin riivaamaa yhtyettä kuin Steely Dan.

Disco:
Can´t Buy A Thrill (1972)

Countdown to Ecstasy (1973)

Pretzel Logic (1974) Jim Hodder, Jim Gordon ja Jeff Porcaro

Katy Lied (1975) Jeff Porcaro ja Hal Blaine

The Royal Scam (1976) Bernard Purdie ja Rick Marotta

Aja (1977) Steve Gadd, Ed Greene, Paul Humphrey, Jim Keltner, Rick Marotta ja Bernard Purdie

Gaucho (1980) Steve Gadd, Rick Marotta, Jeff Porcaro ja Bernard Purdie

Alive In America (1994) Dennis Chambers ja Peter Erskine

Two Against Nature (2000) Leroy Clouden, Vinnie Colaiuta, Keith Carlock ja Sonny Emory

Risut ja kapulat osoitteeseen tapio.kaipainen@yle.fi