TOMI SALESVUO

Teksti: Markus Helander
Kuvat: V. Pohtokari

Tomi Salesvuo (syntynyt Lappeenrannassa 10.11.-72) aloitti muusikonuransa hanurinsoitolla. Se alkoi pikkuhiljaa tuntua pakkopullalta, kun rummut kiinnostivat enemmän. Vanhemmat ymmärsivät lopulta yskän, nojatuolien hajotessa rumpujentreenaamisesta, ja eräänä aamuna Tomin herätessä löytyikin sängyn vierestä virvelirumpu ständeineen. 13-vuotiaana Tomi aloitti rumpalina Lappeenranta Junior Big Bandissä, ja kakkosrumpalina Lappeenranta Big Bandissä, jossa hän soitti aluksi lähinnä perkussioita. Vähitellen hän pääsi soittamaan settiäkin, joka aluksi tuntui hankalalta, mutta harjoitushan tekee mestarin!
Imatra Big Band Festivaalin kesäleireillä Jukkis Uotila potkaisi Tomia eteenpäin, ja sen jälkeen hän päätti alkaa käydä rumputunneilla Helsingissä. Ensimmäiset opettajat olivat Lappeenrannassa Jukka Piiparinen (kaup.ork.), ja Helsingissä Hessu Sandren ja Marko Timonen. 17-vuotiaana Tomi pääsi ensimmäisenä Sibelius-Akatemian jazzpuolen nuoriso-osastolle, pyrki seuraavana vuonna jazzosaston korkeakouluopintoihin ja pääsi sisään.

Minkälaisia esikuvia sinulla on ja ovatko ne vaihtuneet vuosien aikana? Jos ajatellaan ihan alusta asti niin kotipaikkakunnan omat soittajat, esim. Jukka, olivat tosi tärkeitä. Sitten tietysti Jukkis vaikutti paljon ja vaikuttaa edelleenkin. Se on tehnyt paljon urani eteen. Mutta nuorena näin Buddy Richin soittoa videolta ja olin aivan äimissäni. Musta oli ihan käsittämätöntä miten joku voi soittaa niin mahtavasti!
Musta tuntuu että olen aina ollut suhtautunut rumpujensoittoon hirveen vakavasti ja ammattimaisesti ja että olen aina halunnut ymmärtää mahdollisimman monia eri juttuja ja tyylejä ja oppia niitä mahdollisimman laaja-alaisesti. Ehkä sen takia ei ole ollut vaan yhtä "kingiä" vaan useampia tosi tärkeitä muusikoita. Kyllä Tony Williams teki vaikutuksen. Weckliä ja Colaiutaakin tuli jossain vaiheessa enemmän treenattua, samoin Cobhamia ja Bonhamia.
Kuuntelen ja treenaan nykyisin enemmän beatpohjaisia grooveja kuin jazzia. Jos yksi esikuvista pitää nostaa yli muiden niin kyllä se sitten on Buddy Rich.

Miten opettajasi ovat vaikuttaneet sinuun ja soittoosi? (Esim. John Riley, Zach Danziger ja Anssi Nykänen)
Zach antoi mulle tunteja silloin kun se kävi Suomessa Wayne Krantzin trion kanssa ja myöhemmin kun kävin Nykissä. Siltä sain lähinnä erilaisia lähestymistapoja fuusiomusaan. Nykäsen Anssilta olen oppinut paljon rumpujensoiton peruskulmakivistä, eli että tärkeintä kuitenkin on löytää hyvä time ja svengi. Anssi on kingi!
John Riley on mielestäni -kuten monen muunkin mielestä- yksi parhaimpia rumpupedagogeja maailmassa. Sillä on mieletön kokemus erilaisista staileista ja opettamisesta, ja sen kirjat ("The Art of Bop-drumming" ja "Beyond the Bop") ovat niin hyvät että jokaisella rumpalilla pitäisi olla ne! Ollessani ERASMUS-vaihto-oppilaana Kölnissä, Saksassa, kävin Johnin tunneilla kun se pari kertaa kävi sielläpäin soittamassa. Se piti mulle välillä sellaisia kuuden tunnin maratonsessioita kun sillä oli vapaapäivä. Tarkisteltiin jazzsoittamisen perusteita ja soundiasioita.
Olen aina ollut sitä mieltä, että on tärkeetä soittaa ja arvostaa energistä, svengaavaa suorakomppi-jazzmusiikkia, joka vaatii korvia, reagointia ja tekniikkaa, mutta pitää myös pystyä ymmärtämään grooven olemus, uskoa omaan komppisoittamiseen ja nauttia siitä. Kumpikaan näistä ei sulje toista pois!

Mitkä ovat tärkeimmät yhtyeet, joissa tällä hetkellä soitat? Missä ja milloin teillä on seuraavat keikat?
Kaikki yhtyeet ovat tärkeitä! Vakituisimmat ovat XL ja Bitter Sweet. Sitten on kaikenlaisia muita bändejä, joista nyt ei vielä oikein tiedä. Kuitenkin voisi mainita Anna-Mari Kähärän bändin ja How Many Sisters -yhtyeen. Näiden kanssa on ollut tosi mukava soittaa! How Many Sistersin uusi levy on muuten ilmestymässäkin jossain vaiheessa... Pohjat on soitettu vuonna -96 (naurua), ja UMOkin on mukana muutamissa biiseissä. Joistain biiseistä puuttuu kuitenkin kuulemma vielä laulut, mikä johtuu paljolti siitä että kaikki kolme laulajatarta ovat saaneet lapsia tässä välissä.
XL esiintyy 2.11. Tampereen Telakkaklubilla ja 10.11. Helsingin Nosturissa. Tällä hetkellä olemme tekemässä live-levyä, joka on jatko viime helmi-maaliskuun rundille. Silloin nauhoitettiin kaikki keikat ja nyt äänitetään nämäkin konsertit. Bonuksena Nosturin keikalle tulee erikoisvieraaksi Pekka Pohjola soittamaan bassoa muutamiin biiseihin.

Miten suhtaudut eri musiikkilajeihin? Lähtisitkö esim. tanssikeikalle, jos pyydettäisiin?
Pienenä poikana sain niin tarpeekseni tanssimusiikista, ettei hirveesti enää huvita tehdä sellaista keikkaa. Vaikka olen soittanutkin tanssikeikkoja, ollut muusikkona häissä ja kaikenlaisissa juhlissa, en ole koskaan kuitenkaan ollut kiertävässä tanssibändissä. Ja en oikeastaan edes haluakaan tehdä sellaista työtä. Olen viettänyt niin paljon aikaa treenikämpällä oppiakseni soittamaan tätä instrumenttia ja opiskellut musiikkia niin paljon, että mieluummin kehitän itseäni ja harjoittelen jotain omaa, kuin lähden soittamaan tanssimusiikkia... ja ostan sitten vaikka hernekeittoa, jos rahat loppuu!
Olen tällä hetkellä siinä mielessä onnellisessa asemassa, että on muitakin vaihtoehtoja. Usein työllistämme itse itsemme buukkaamalla näille bändeillemme töitä. Ei ole varaa vaan odotella kotona. Sitten toisaalta opetan aika paljon. Mä koen sen työn tosi tärkeenä! Periaatteessa ei ole mitään sellaista musiikkityyliä, mitä en haluaisi oppia soittamaan, mutta kaikista vähiten olen soittanut lattarimusaa. Olisi kivaa päästä soittamaan vaikka timbaleita johonkin lattaribändiin, joka soittaa sitä aitoa alkuperäistä... Aina kannattaa hakea monipuolisuutta ja eri tyylilajien ymmärtämistä. Joku kuitenkin on se kaikista omin ja vahvin, jossa olet parhaimmillasi.

Hankalin ja mukavin tuurauskeikka?
Mukavin: Vuonna -93 ruotsalainen pasunisti Nils Landgren oli UMO:n vierailevana solistina. Tuurasin Timosen Markoa silloin. Soitettiin kaikenlaista musaa Thad Jonesin big band-musiikista Nils Landgrenin Funk Unit:in uuteen tuotantoon asti. Nils klaarasi keikan todella hyvin, lauloi ja soitti, sekä tavallista että sähköpasuunaa, jonka yhteydessä hän käytti erilaisia efektejä. Musiikki oli monipuolista ja bändi sekä solisti taitavia! Selvisin itsekin keikasta hyvin, vaikka kokemusta uupui.
Hankalin: Viime syksynä olin tuuraamassa jossain showssa. Se oli jäähallikeikka, sain nuotit ja nauhan, ei ollut yksiäkään treenejä, ei soundcheckiä, piti soittaa lainarummuilla, outojen muusikoiden kanssa, ja kun oli paljon potpureita, olisin tarvinnut kaksi nuottitelinettä, mutta vain yksi löytyi. Olin ihan lirissä! Keikka meni kuitenkin ihan hyvin, vaikka oli soittamista 45 min. putkeen ja kaikenlaisia temponvaihdoksia ja yllätyksiä.

Minkälaisia projekteja sinulla on tällä hetkellä menossa?
Soitan Jarno Kukkosen tohtoritutkintobändissä. Meillä on 6.11. Sibelius-Akatemian R-talolla "Mahavishnu"-konsertti, missä on aika pahoja biisejä. Musiikki on 70-luvun taitteesta ja tahtilajit vaihtelevat niin paljon, että voi sanoa että 4/4-osa on aika harvinaista herkkua! Markus Partasen ("DJ Markka") kanssa on mielenkiintoinen projekti menossa. Markus soittaa levyjä ja sitten bändi alkaa improvisoimaan. Bändin nimi on Dub Suckers, ja siinä soittaa Jarmo Saari, Marzi Nyman ja Ape Anttila. Voi olla, että Hesassa järjestetään jotain Dub Suckersin keikkoja vielä syksyllä.
XL:n live-levyä täytyy alkaa miksata, ja Bitter Sweet:in ohjelmisto muuttuu vähän, nyt kun Pitkämön Sami on tullut bändiin. Tyyli pysyy kuitenkin samana.

Minkämerkkisillä rummuilla, symbaaleilla ja kapuloilla soitat?
Rummut: Ludwigin Classic-sarja (käytössä Tomin klinikalla 19.11. Semifinalilla).
Symbaalit: erilaisia, esim. Istanbulin Rideja, useampi Zildjianin "K"-crash. Toivon soittavani Meinl symbaaleilla tulevaisuudessa.
Kapulat: erilaisia, lähinnä ProMark-kapuloita, omat "signature-sticks":it tulossa Millbrookista. Vasta viime aikoina on löytynyt käsitys hyvästä kapulamallista.

Jos sinulla on kaksi tuntia treeniaikaa, niin mitä harjoittelet ja miten käytät aikasi?
Aluksi treenaan aina käsiä. Soitin ennen aina "conventional grip":illä (vasen käsi pitää kapulaa eri tavalla kuin oikea käsi), mutta käytän nykyään myöskin "matched grip":iä (samanlainen ote molemilla käsillä). Juuri sen takia haluankin treenata käsiä aika paljon, jotta kädet tottuisivat soittamaan molemmilla tavoilla. Käyttäisin tähän 30 minuuttia. Sitten harjoittelisin jotain ostinato-tyylisiä harjoituksia (esim. kolme raajaa toistaa yhtä kuviota, ja yksi soittaa vapaammin jotain muuta). Tällainen harjoitus voi olla hyödyksi, kun joskus pitää soittaa sooloa, vähän niinku Chambers/Bozzio-henkeen.
Viime aikoina olen kuunnellut myös paljon Cobhamia. Tähän käyttäisin 45 minuuttia. Viimeiset 45 minuuttia menisi kompin soittamiseen. Treenaisin timeä ja svengiä, luultavasti levyn kanssa.
Tällä hetkellä harjoittelisin varmaan "Mahavishnu" -tyyppistä materiaalia, jossa on paljon erilaisia tahtilajeja. Aina kun menee treenikämpille, kannattaa päättää mitä materiaalia haluaa käydä läpi. Silloin saa treeniajasta enemmän irti, eikä vaan "jammaile". Minulla on myös sellainen motto, että aina kun menee treenaamaan, pitää myöskin soittaa jotain uutta. Silloin se uusi juttu tuntuu muutaman viikon jälkeen tutummalta. Tämä metodi vie mielestäni hyvin eteenpäin.

Missä haluaisit olla viiden vuoden päästä?
Haluan ainakin olla musiikin maisteri! Ja sitten toivon, että joku näistä bändeistä, joissa nyt soitan pääsee ulkomaillekin keikoille! On olemassa niin paljon festareita, joihin olisi kiva päästä soittamaan.

Onko sinulla jokin toteutumaton unelma?
Olen jo nyt päässyt soittamaan monien tosi hyvien soittajien kanssa. Olisi ehkä kiva saada soittaa jossain rockprojektissa... se energia kiehtoo. Ehkä vanhempana voisi olla mukava kasata oma bändi jonka kanssa olisi mahdollista soittaa omia sävellyksiä, mutta se vaatii vielä niin paljon kypsymistä säveltäjänä.
Olen todella onnellinen siitä että olen saanut hyvää palautetta tästä vähästä mitä olen tähän saakka tehnyt, mutta ehkä joskus tulee sellainenkin vaihe elämässä kun voi alkaa tehdä enemmin omaa musiikkia?!

Kerro joku hauska keikkamuisto.
Kerran oltiin kiertueella Euroopassa. Ajomatkat oli 1000 km päivässä. Ranskassa käytiin sitten kerran yhdellä huoltsikalla tankkaamassa. Kaikki muut meni sisään paitsi äänimies joka jäi tankkaamaan ja huusi: "Mitä otetaan?". Vastaus kuului: "Ota halvinta!". Tilanne oli sitten vähän nolo kun päästiin vajaa kilometri eteenpäin ja auto alkoi savuttamaan ja hyytyi siihen. Oltiin vahingossa tankattu dieseliä bensakoneeseen! Kaksi kaveria käveli takaisin bensa-asemalle pyytämään apua. Siitä alkoi sellainen neljäntunnin operaatio ennen kuin saatiin tiepalvelu hinaamaan autoa johonkin huoltamoon, tyhjentämään tankkia ja täyttämään bensalla. Maksettiin itsemme kipeiksi siitä! Sitten me jouduttiin ajamaan 40 km kaveriemme ohi, ennen kuin päästiin seuraavalle tietullille, mistä päästiin kääntymään takaisin hakemaan niitä! Kun kaverit oli haettu, oli vielä 450 km ajomatkaa ja me oltiin jo neljä tuntia myöhässä. Silloin ei hirveesti naurattanut, mutta sen jälkeen siitä on tullut hauska matkamuisto!

Terveisiä innokkaille rumpaleille
Käykää kuuntelemassa avoimella mielellä kaikenlaisia keikkoja, ne opettavat paljon! Nykikää rumpaleita hihasta. Yrittäkää saada niiltä muutama soittotunti tai hyviä vinkkejä. Ja harjoitelkaa hirveesti!!

Tomi Salesvuo curriculum:

Opettajat (m.m.):
Haastattelussa mainittujen nimien lisäksi Tomi haluaisi lisätä Tim Ferchen.

Muusikoita kenen kanssa on ollut yhteistyötä (m.m.):
Wayne Krantz, Madeline Eastman, Jim McNeely, Diane Schuur, John Surman, Nils Landgren, Jeanette Lindström...

Orkestereita missä Tomi on soittanut (m.m.):
UMO Big Band, XL, Bitter Sweet, How Many Sisters, Anna-Mari Kähärä Band...

Levytyksiä (m.m.):
Bitter Sweet: "T for 3", XL: "Jeti", XL: "Jukola", XL: "Xlent", Lappeenranta Big Band "Puzzle"...

Ulkomaankeikat (m.m.):
Saksassa, Ranskassa, Belgiassa, Färsaarilla...

Tomi opettaa (m.m.):
Sibelius Akatemiassa, Joensuun konservatoriolla 1994 + erilaisia radio- ja TV-ohjelmia vuosien aikana.