Miri, Okko, Pera ja Mä

Otavan rumpuleirillä

Teksti: Lasse Karttunen
Kuvat: Jaakko Mure

Mitä rumpukurssi voi antaa yli viisikymppiselle hitaalle, mutta kankealle harrastajarumpalille? Aika paljonkin kun sinne menee avoimin mielin ja rohkeasti.

Itselleni Otavan vuoden 2004 kurssi muistutti, että perusasiat kunniaan. Rumpujen soittohan on kuitenkin neljällä raajalla yhtä aikaa tai vuorotellen oikeassa tempossa tapahtuvaa työtä. Kurssin jälkeen olen aina pitänyt kapulat esillä ja rakensin itselleni pädin. Minulla on vapaa basaaripedaali ja ajattelin,
että jos sillekin tekisi oman pädinsä. Kuuden vuoden takaisella toisella
leirillä perusasioita käytiin läpi, mutta vasta Otavan kurssi avasi silmäni
perusharjoittelun tärkeyteen. Minulta on jäänyt vuosien harjoittelu väliin
muitten harrastusten ja tekemisten vuoksi. Minunkin on tunnustettava päivittäisten
V O V O / V V O O / O V O V / O O V V / paradiddlejen tärkeys.
Kurssin jälkeen työpaikallani kerroin edellisellä viikolla opetelleeni rudimentteja,
paradiddlejä, taktyyliä ja vastadaktyyliä sekä koordinaatiota. Käytäntöä
ja teoriaa. Olin lähettänyt Otavasta kortin, joten he tiesivät edellämainittujen
liittyvän rumpujensoittoon.

Mirin ja Okon soittoesimerkit olivat minulle aivan superlatiivisia. Minulla
näyttäisi olevan samantapaiset kädet kuin heillä, mutta varsinkin vasenta
kättäni olen ihmetellyt, että miksi se ei sitten kuitenkaan osaa käyttää
kapulaa senkään vertaa kuin oikea. Mirin ja Okon soitossa näkyy tuhansien
tuntien harjoittelu. Mitenkäs se sanonta menikään: Menestys ja osaaminen
ennen työtä on vain sanakirjassa.

Kahdesta tahdista muodostuvasta bossanovakompista osasin "75 prosenttia".
Bassorummum sambapotku sujui vain jälkimmäisen tahdin kohdalla. Leirillä
opin soittamaan molemmat tahdit ja osasin ne vielä leirin jälkeenkin.

Tätä kirjoittaessani olen vielä täynnä kurssi-intoa kuten kuuluu ollakin
ja se tietysti näkyy tässä tekstissä. Vuorovaikutus kurssillä oli tärkeä
ja suunnaton. Oli kiva vaihtaa ajatuksia eri-ikäisten ja eri määriä soittaneiden
rumpaleiden kanssa. Kaikki soittajat olivat tasavertaisia ainakin omasta
mielestäni. Omat iltaharjoitteluni pyrin jo iltakymmeneltä lopettamaan vaikka
naapuritkin olivat rumpaleita. Minulla oli onni pitää setti omassa huoneessa.

Kalustoasia on rumpujen kohdalta lähestulkoon mahdoton asia siinä mielessä,
että juttua merkeistä ja muista seikoista riittää maailman loppuun asti.
Katso vaikka DAF:n kotisivuilta rumpaleitten foorumia. Pieni kalustohetki
kurssilla olisi ehkä ollut paikallaan. Tosin sain ymmärtää, että oma vaatimaton
Taman rockstar settini Pearlin virveleineen on aivan kelvollinen tasoiselleni
soittajalle. Symbaalini ovat Zildjianeita.

Loppukokeessa Okko antoi positiivista palautetta siitä, että soitin oman
tasoni mukaisesti, enkä yrittänyt mitään sellaista mitä en osannut vaikka
pientä hapuilua oli havaittavissa.

Rohkeasti mukaan vaan!

Lasse Karttunen