Noin 320 kuulijaa kokoontui 7.10. Savoy teatteriin kuulemaan ja hämmästelemään yhtä maailman arvostetuimmista rumpaleista ja jo legendaariseksikin soittajaksi muodostunutta Terry Bozziota. Mies joka on soittanut mm. Frank Zappan, Jeff Beckin, Steve Vain, UK:n ja oman bändinsä Missing Personsien riveissä lunasti paikkansa varmasti jokaisen paikalla olleen rumpalin "Rumpalit TOP 5" listalta.

Terry Bozzio saapui suomeen Pro Centerin kutsumana, DAF:n avustuksella ollessaan Euroopassa Sabianin ja DW:n sponssaamalla kiertueella. Edellinen konsertti- / klinikkatapahtuma oli Tukholmassa, joten sen järjestäminen myös Suomeen ei ollut vaikeaa. Sen verran maailman luokan meininkiä kyseessä kuitenkin on, että herran matkassa kulkee kaksi settiä, eri puolilla eurooppaa. Terry Bozzio-kiertue päättyy Islantiin. Tunnelma aulassa tapahtuman alkua odotellessa oli jännittynyt, siitäkin huolimatta ettei huomattava osa kuulijoista tiennyt kyseisen taiteilijan nykytekemisistä, eikä edes historiasta kovinkaan paljon. Sisäänrynnistyksen jälkeen huomion kiinnitti lavalla seissyt, suorastaan mastodonttinen, Bozzion DW / Sabian vuori. Setti todellakin täytti huomattavan osan Savoy teatterin melko suuren lavan etuosasta. Bozzio-tyyppiseen puuhamaahan kuuluu 6 tomia, 8 konserttitomia (oma design), 4 bassorumpua, virveli, 48 symbaalia, 9 pedaalia ja 36 rumpulaukkua.

Setin kasaamiseen Terryn omalta rumputeknikolta kuluu tavallisesti noin 1,5 - 2 tuntia, mutta tdlld kertaa Ruson Villen suosiollisella avustuksella urakkaan kului vain hieman yli tuntia. Paketti on huolella suunniteltu ja jokainen symbaali, rumpu ja teline on koodattu siten, ettei eri elementtien paikkaa koskaan tarvitse miettiä kahta kertaa. Myös mattoon on merkitty jokaisen telineen ja pedaalin paikka. Vinkkinä niille, jotka ovat tällaisen puuhamaan perustamista joskus harkinneet, kannattaa tarkistaa tuo pankkitilin saldo, mieleliään pariinkin kertaan. (Jo pelkistä laukuista, joita on varmaan enemmän kuin yhdelläkään big bändillä.)
Pienen odottelun jälkeen "Posion Tero" saapui kulisseista puuvillatrikoissaan ja muutaman sekunnin hiljaisen keskittymisen jälkeen alkoi konsertti pikkutomeihin soitetulla teemalla ja laajeni siitä vähitellen ympäri settiä. Terry Bozzion musiikkia voisi yrittää kuvailla sanoilla; giganttisella rumpusetillä soitettua klassista lyömäsoitinmusiikkia joka svengaa). Vastauksessa erääseen kysymykseen hän kertoi kuuntelevansa tänä päivänä klassista ja maailman musiikkia. Maailman musiikilla tarkoitetaan tässä yhteydessä etupäässä monia Aasialaisia ja Intialaisia tyylejä, sekä Afrikkalaisten kansojen musiikkia, kuten sabar- ja djemberummutusta Senegalista sekä Burundista. Suurimpia vaikuttajia klassisessa musiikissa ovat kuulemma Stravinsky (yllätys, yllätys) ja Mozart.
Lopputulos on kieltämättä hyvin vaikuttava. Eikä ainoastaan visuaalisesti. Setti on viritetty tarkoin tiettyihin säveliin, niin että sillä pystyy soittamaan "melodioita". Esim yksi bassorummuista voisi olla viritetty vaikka C:hen ja joku lattia tomeista e:hen. Näin pohjalla on periaatteessa C duuri sointu, jonka päälle voi improvisoida esim pentatoniseen asteikkoon viritetyillä konserttitomeilla. Symbaalivalikoimaan kuuluu suuri joukko chinoja, efektisymbaaleita, splasheja, crasheja ja gongi. Symbaalit on aseteltu settiin myöskin vireensä mukaisesti, niin että niillä on luontevaa soittaa melodianomaisia pattrneja ja fillejä. Symbaaleja on monissa telineissä päällekkäin tai jonkin suuremman symbaalin kupuun on kiinnitetty myös splash tms.
Vaikkei melodiat nyt mitään suoranaisia päivän hittejä olekaan, niin ne ovat kuitenkin selkeästi kuultavissa ja seurattavissa. Sävellykset eivät ole suoraan ulos kirjoitettua musiikkia, vaan teemat ovat etukäteen suunniteltuja aihioita, joita muunnellaan ja joiden päälle improvisoidaan. Eli musiikki on hyvin pitkälle konserttitilanteissa improvisoitua.
Terry sanoi mieluiten luottavansa juuri improvisointiin ja hetkelliseen intuitioon kuin "professoreihin", jotka viilaavat suurennuslasin karissa jokaista soitettua ääntä. Hän sanoi kuitenkin silloin tällöin kirjoittavansa joitakin asioita ylös. Etenkin silloin kun joku uusi asia on työn alla ja täytyy "hankkia työkalut" sen soittamiseen, ts. saada motoriset valmiudet uuden asian soittamiseen. Hän on myös sovittanut musiikkiaan pienille kamarimusiikki kokoonpanoille, joita toivottavasti tullaan joskus vielä kuulemaan.
Useimmissa sävellyksissään Terry soittaa teeman alle jonkin "loopin" kahdella raajalla (esim bassorummulla ja vasemmalla kädellä) ja soittaa teeman ja improvisaation lopuilla kahdella raajalla. Loopeissa, joita soitetaan esim vireissä oleviin rumpuihin, on mahdollista saada aikaan urkupisteitä, joista voi tulla hyvinkin vahva sävellajin ja harmonian vaikutelma.
Konsertissa kuullut sävellykset menivät kaikki joko kahteen, neljään tai viiteen. Sävellykset ovat siis hyvin klassistyyppisiä, joissa on runsaasti maailman musiikin ja rockmaailman vaikutteita. Rytmiikkaa on lainailtu avoimesti maailman musiikin turuilta, sekä teemoissa, että improvisoinnissa; "Polyrytmiikka luo jännitteitä, jotka sekvenssin tultua täyteen purkautuvat". Myös dynamiikan käyttö on tehokasta. Rocktaustan omaava klassisen musiikin ystävä hallitsee suvereenisti dynamiikan molemmat ääripäät. Siitä saatiin vahvaa näyttöä koko konsertin ajan.
Kaiken kaikkiaan konsertissa kuultiin kuusi sävellystä, jonka jälkeen yleisö sai vapaasti kysellä asioita musiikillisista ja ulkomusiikillisistakin asioista. Alussa kuultiin neljä sävellystä, jonka jälkeen Terry astui mikrofonin eteen ja alkoi erittäin selkeästi ja järjestelmällisesti käymään läpi settinsä kokoonpanoa, tapaansa tuottaa musiikkia sekä muutamia musiikin teoriaan ja säveltämiseen liittyviä asioita. "En ole varsinaisesti opiskellut säveltämistä missään oppilaitoksessa, mutta olen perehtynyt sävellystekniikoihin lukemalla paljon siihen littyvää kirjallisuutta". Todellakin, sillä en tähän asti muista koskaan kuulleeni kenenkään selittäneen mm. rytmiin, melodiaan tai harmoniaan kuuluvia asioita niin seikkaperäisesti, kuin Terry Bozzio klinikkaosuudessaan selitti. Hän rohkaisi myös rumpaleita tutustumaan tarkemmin musiikin kaikkiin eri osa-alueisiin. Ei ainoastaan rytmiin; "jotkut teistä varmaan tietävätkin jotain mm. kirkkosävellajeista. Ne jotka eivät tiedä, olisi ehkä syytä tsekata".
Klinikan aikana saivat kyytiä muutamat menneiden vuosien yhteisien sessioiden aikana tutuksi tulleet muusikot. Risut ja ruusut jaettiin melko suorin puhein liiallista hienotunteisuutta vältellen. Ehdottomasti suurimman hatunnoston sai kuitenkin edesmennyt Frank Zappa, jota hän pitää nerona ja suurena multilahjakkuutena. "Haastavin musiikillinen tilanne, johon olen koskaan joutunut on ehdottomasti Black Page #1, mutta koen erittäin haasteellisena myös soolourani. On hyvin haastavaa nousta yksin lavalle ja pitää konsertti pelkästään rumpusetillä". (Niin varmaan.)
Todella sääli, ettei tilaisuutta saanut nauhoittaa. Musiikin voi onneksi ostaa CD:nä, jos niitä vielä jostain saa mutta varsinainen klinikkaosuus piti sisällään sellaista informaatiota jolle olisi löytynyt käyttöä vielä myöhemmässäkin elämässä.

-Takaisin-