Peter Erskine
Pop jazz konservatorion konserttisalissa

PETER ERSKINE KLINIKKA

24.4.-99 Arabian konserttisalissa klo 13:00

Teksti: Juha Tanninen
Kuvat: Juha Tanninen & Manu Teittinen

DAF:lla oli jälleen suuri ilo ja kunnia saada vieraakseen ja klinikoitsijakseen Peter Erskine, joka saapui Espoon April jazz tapahtumaan Yellowjackets yhtyeen kanssa. Hän on yhtyeen uusin jäsen ja oli tuohon aikaan soittanut vasta parisenkymmentä konserttia Jacketsien riveissä. Kutsu Jacketseihin oli kuulemma erittäin mieluisa yllätys. Useimmat varmaan muistavat Erskinen useista muistakin yhteyksistä, kuten Weather Report, Steps Ahead, Steely Dan ja lukuisat muut yhteydet. Hän itse pitää itseään enemmän jazz muusikkona, mutta sanoo kokevansa paluun back beat-musiikin pariin erittäin mieluisana. Nyt 44 vuotias Mr. Erskine on pitänyt DAF klinikan aiemminkin useita vuosia sitten Turun jazz happeningin yhteydessä.
Erskineä saapui kuuntelemaan tällä kertaa toistasataa kuulijaa. Tapahtumaan olisi saattanut ilmaantua enemmänkin kuulijoita, mutta koska oli loppuun asti epävarmaa pidetäänkö klinikka vai ei, jäi tiedottamiseen hieman toivomisen varaa. Siitä osa kunniaa myös allekirjoittaneelle. Onneksi se vähäkin ilmoittaminen saavutti useat korvaparit ja "viidakkorumpu" hoiti loput, joten saimme kuin saimmekin varsin kiitettävän kokoisen ja oloisen yleisön. Klinikka alkoi hieman hämmentävästi, sillä yleisö pääsi luiskahtamaan sisään saliin hieman ennen aikojaan ja niinpä siinä sitten katseltiin usean minuutin ajan, kun mestari kasaili ja viritteli settiään lavalla. "En ollut ajatellut aloittavani tätä klinikkaa aivan tällä tavoin, mutta sujuuhan se näinkin". Virittelyä ja pientä avauspuheenvuoroa seurasi noin kymmenen minuutin improvisoitu rumpusoolo (tai sävellys), jossa Erskine soitti jazzmaisia teemoja ja patterneja. Seuraavassa on koottu joitakin kohtia klinikasta ja sen kulusta, sekä Mr. Erskinen ajatuksia ja kommentteja omasta soitosta ja harjoittelusta. "En suuremmin ajatellut mitä aion soittaa, kun istuin alas. Sen sijaan aloin vain liikuttaa käsiani ja kapuloita ja joskus se vain on mukava tapa aloittaa soittaminen. Siitäkin huolimatta, että soitin yksin kuuntelin koko ajan tarkkaavaisesti. Toisin sanoen, se ei tarkoita että Peter Erskine aikoo nyt soittaa teille rumpusoolon, jossa... (Isoja, nopeita fillejä setillä) seuraavat 20 minuuttia. Se olisi mielestäni tylsää soittaa ja mahdollisesti vielä tylsempää kuunnella. Sen sijaan kuulin rummun, rummun vireen, sävyn ja sävyn tässä tilassa. Tunnustan, ettei minulla ollut edes mitään rytmistä ajatusta kun aloitin. Soitin muutamia ääniä ja ajattelin että nuo äänet voisivat hyvin olla esimerkiksi trioleita. Koko soittamisen ajatus on kuunnella. Vaikka soitan vain yksin, rummut ja tila kertovat mihin suuntaan pitää seuraavaksi lähteä. Rummut ja tila tarjoavat paljon enemmän informaatiota kuin oma luovuuteni, ainakin aluksi. Rumpalina, enemmän kuin mitään muuta, yritän kuunnella millaista informaatiota ympäristö tarjoaa. Voitte siis kuvitella kuinka paljon enemmän informaatiota ympärillä on tarjolla, kun soitetaan bändin kanssa. Perusajatus on kuitenkin aivan sama. Esimerkiksi kun soitan vaikkapa kitaristi John Abercombien kanssa, on rummuissani joitakin instrumentteja, joita en soita hänen soolojensa aikana. Sellaisia ovat mm. tomit, jotka ovat samassa rekisterissä hänen kitaransa kanssa. Eli siitä seuraisi vain sekava massa ääniä, joten tomien soitto ei oikein tunnu toimivan juuri silloin. Sen sijaan haluan luoda "keskustelua" kitaran kanssa. Rumpaleina soitamme kuitenkin enimmäkseen timea tai tempoa tavalla, joka tekee muiden soittamisen helpommaksi". Klinikan varsinainen pääteema oli, "Mikä on rumpalin tehtävä bändissä?" Yleisö ei päässyt tällä kertaa liian helpolla, sillä Erskinellä oli todellakin kyky pistää yleisö pohtimaan asioita. Jokainen joutui mielessään ja ääneen ajattelemaan kysymyksiä, kuten mikä saa rumpubeatin kuulostamaan musiikilta, tai joltain tietyltä tyyliltä? Rumpalin tehtäväksi bändissä selveni miellyttävän ja vakaan rytmisen ympäristön luominen. Kuinka siihen sitten päästään? Kysymyksiä singahteli yleisöön ja muutama onnekas saivat hyvästä vastauksesta parin kapuloita. Monien esimerkkien ja kysymysten jälkeen tultiin Maestron oman totuuden alkulähteille. "Jakamalla rytmit pienempiin osiin ja laulamalla ne mielessäni, pystyn soittamaan minkä tahansa rytmin, missä tahansa tempossa. Silloin pystyn todella luomaan mielekkään ympäristön muille soittaa, sillä soitollani ei ole tuolloin taipumusta kiihtyä eikä hidastua". Time-soitto on siis kaiken avain "onneen". Toinen esimerkki asiasta kuultiin muutamien vuosien takaa, kun Peter Erskine oli kutsuttu soittamaan Steely Daniin. Tuolloin Erskinenstä oli kuvia Modern Drummerin kannessa ja hänestä alkoi tulla maailman laajuisesti tunnettu rumpali, joten maailman laajuisesti tunnettu rumpali myös harjoitteli tulevaa kiertuetta varten. Harjoitukseen kuului beatin soittoa. Hän harjoitteli hyvin yksinkertaista beattia useita päiviä eri tempoissa metronomin kanssa saadakseen soittonsa "lukkiutumaan" mukavasti mihin tahansa eri tempoon. "Ensin harjoittelin metronomilukemalla 120, sitten 124, 122, 118, 121, 1... jne. Halusin pystyä lukkitumaan näihin eri rytmeihin missä tahansa tempossa ja kokea oloni miellyttäväksi niissä koska tiesin, että minulla oli taipumusta hieman "kiilata" tai puskea tietyissä tempoissa. Tiesin, että jos en pääse taipumuksestani eroon, se tekisi melko huonon ensivaikutelman keneen tahansa, jonka kanssa soitan. Rumpalina haluan luoda soitollani luotettavuutta. Haluan että muut voivat todella luottaa siihen, mitä teen. Eli lukkiuduin kolmeksi päiväksi studiooni ja harjoittelin metronomin kanssa mitä yksinkertaisimpia beatteja. Se todella auttoi ymmärtämään niitä pieniä taukoja nuottien väleissä. Juuri sitähän se "time" on". Erskine demosi monin esimerkein tapojaan harjoitella esim. yksinkertaista beattia. Hyvin olennainen asia harjoittelussa on mielessään kompin pienimpien aika-arvojen laulaminen, synkooppeina. Esimerkiksi, jos soitat 1/8 beattia, niin laulat mielessäsi ¼ "off-beattia". Silloin muu koordinaatio lukkiutuu lähes automaattisesti "timeen". Erskine omien sanojensa mukaan soitti aikaisemmin beattia "selkärangasta" ajattelematta asiaa sen kummemmin. "Soitto vaan ei tuntunut musikaaliselta, eikä istunut "timeen" kun hän kuunteli soittoaan nauhoitettuna. Siksi itsensä nauhoittaminen on hyvin tärkeää (julmaa, mutta tehokasta, toim. huom) kaikissa eri tilanteissa joissa soitat, tavallisella nauhurilla, videolla, millä tahansa. Jos jokin asia ei kuulosta nauhalla hyvältä, on vika yleensä nuottien välissä. Rumpaleiden tärkein tehtävä on luoda "miellyttävä ympäristö". Kyky jättää oikea määrä "tilaa" nuottien välille." "Rummuttaminen on hauskaa ja on monia eri tapoja tehdä sitä. Yksinkertaiset ovat kuitenkin se, mistä muut soittajat ovat yleensä eniten kiinnostuneita. Sitä bändit yleensä haluavat, yksinkertaisia komppeja, jotka tuntuvat hyvältä. Jos yksinkertaiset rytmit kuulostavat hyvältä, myös monimutkaiset kuulostavat hyvältä. Jos yksinkertaiset rytmit eivät toimi, monimutkaiset kompit kuulostavat vain huonolta ´Dave Weckl imitaatiolta´. Useimmat meistä ei soita rumpuja tehdäkseen vaikutusta ihmisiin, vaan soitamme ollaksemme osa musiikkia. Tottakai asiaan kuuluu olla kiinostava ja jännittävä, mutta ei ole asiallista yrittää olla sitä heti ensimmäisestä tahdista alkaen. Silloin lakkaamme kuuntelemasta ja se ei ole yhtyesoittoa". Seuraava esimerkki mitä kuultiin, koski swingin soittamista. Esimerkkeinä kuultiin kaksi suoraa, yksinkertaista swing patternia. Toisessa Erskine sanoi ajattelevansa ¼ pulssia ja toisessa synkooppeja. Yleisön tehtävä oli yrittää kuulla ero noiden kahden eri kompin välillä. "Jos ajattelen ainoastaan ¼ nuotteja, tuloksena on hyvin "ajava" tunne, mikä onkin joskus aivan paikallaan. Mutta kun ajattelen synkooppeja, komppi ikäänkuin avautuu. Jopa jalkojen toiminta automaattisesti muuttuu soittamaan enemmän rytmin synkooppien mukaan. Eli erilainen ajattelutapa muuttaa soittoa. Soititpa sitten sambaa, salsaa, jazzia tai mitä tahansa, suosittelen kuuntelemaan ja ajattelemaan rytmin pienempiä osa-aika-arvoja. Se on keino saada rytmi kuulostamaan ja tuntumaan paremmalta ja autenttisemmalta. Täytyy aina yrittää muistaa olla mahdollisimman avoin oppimaan ja kehittymään. Hyvin usein soittamamme asiat eivät palvele kappaletta parhaalla mahdollisella tavalla. Tempo saattaa hidastua tai nopeutua, palat eivät vain loksahda kohdalleen. Joskus, kun rytmit eivät toimi ja soittaminen tuntuu vaikealta, ainakin minua, useimmiten, helpottaa jos soitan yksinkertaisemmin. Jos yhtyeessä homma ei svengaa, turhautuu helposti ja tulee houkutus soittaa koko ajan enemmän ja enemmän kamaa. Se ei yleensä ole juurikaan avuksi. Mikä sen sijaan saattaisi auttaa tuossa tilanteessa, olisi hengittää syvään, rentoutua ja soittaa paljon yksinkertaisemmin. Ja yht´äkkiä basisti saattaa kuulla jälleen ne pienet välit niiden nuottien väleissä. Kaikkein monomutkaisimmatkin kompit ovat ajatukseltaan yksinkertaisia komppeja". Kysymykseen kiertue elämästä Peter Erskine vastaa suurin piirtein näin: "Itse asiassa keikan tekeminen on koko homman tarkoitus. Koska sitä vartenhan me käymme läpi kaiken sen harjoittelun ja muun vaivan mitä keikkojen järjestämiseen ja harjoittamiseen tulee. Osa siitä työstä ei ole ollenkaan hassumpaa ja osa erittäin mukavaa. Kulunut viikko on ollut herätys neljältä joka aamu. Joten kolmen, neljän tunnin yöunet joka yö alkaa rasittaa. Yrittän nappailla pieniä tirsoja tilaisuuden tullen. Musiikki on ainoa syy olla tien päällä. Se on yhdistelmä asioita. Ensimmäinen on bändi, jossa on miellyttävää soittaa, mitä ei ole vaikeaa saavuttaa. Niistä ihmisistä pitäminen, joiden kanssa soitan, joka ei myöskään ole kovin vaikeaa. Ympärillä on koko ajan yleinen, myönteinen ilmapiiri, jota kaverit ympärillä tukee ja vahvistaa. Jos ryhmässä olisi yksi tai kaksi kaveria, jotka koko ajan valittavat, olisi homma erittäin paljon raskaampaa. Se vetäisi maihin. Olemme kaikki Jacketsien bändissä tehneet tätä jo niin kauan, että teimme asiasta jo alussa päätöksen. Jos tämä kiertue tehdään, se tehdään sellaisen porukan kanssa, jonka kanssa se on kivaa tehdä. Ei olisi mitään järkeä tehdä tällaista rundia sellaisten ihmisten kanssa, joista olisi riesaa. Tämä on iso osa koko hommaa. Oloa tien päällä helpottaa myös kannettava tietokone, jonka avulla pidän jatkuvaa yhteyttä perheeseeni lähettämällä e-mailia ja fakseja". "Olen usein leikitellyt ajatuksella, että kun olen tullut klubikeikalta ja pakkaan parkkipaikalla rumpuja Volvooni, tulee ulos klubista mies ja nainen ja he laulavat rumpusooloani. Eikö olisi mukavaa, jos voisit soittaa jotain niin melodista ja muistettavaa rummuilla, että ihmiset muistaisivat sen... Melodiat eivät ole vain eri ääniä setissä, vaan melodia on soitettavissa tai tulkittavissa myös dynaamisin keinoin" Klinikan lopuksi Peter Erskine soitti melodisen rumpusoolon, jota kaikki lauloivat tullessaan ulos Arabian konserttisalista Lauantain aurinkoisena iltapäivänä.

-Takaisin-