MARKUS KETOLA

Teksti: Johanna Haapiainen

Monipuolinen rumpali painottaa: Rumpali on osa kokonaisuutta

Markus Ketola on on varsin kiireinen muusikko, jonka töiden tuloksia on ihailtu Suomen lisäksi myös ulkomailla. Monipuolisen rumpalin 15-vuotiseen uraan on mahtunut soittokeikkoja laidasta laitaan, ja rumpali onkin heiluttanut kapuloita niin orkestereiden kuin bändienkin riveissä. Myös Ketolan säveltämä musiikki kertoo monipuolisesta musiikin tuntemisesta, sillä Markus käyttää rohkeasti eri ideoita ja elementtejä painottaen kokonaisuuksien tärkeyttä niin bändisoitossa kuin kappaleissakin.
Markus Ketola (s. 1968) innostui rumpujen soitosta saadessaan kokeilla kaverinsa luona setin soittamista. Pianoa, kontrabassoa ja trumpettia soittavalle Markukselle tarjoutui mahdollisuus rumputunteihin, ja kun opettajakin oli mukava, rummut tuntuivat oikealta ja omalta instrumentilta. - 15-vuotiaana klassisen musiikin maailma ei tuntunut kiehtovalta. Omat musiikkimieltymykset veivät sinne suuntaan minne rummutkin. Minulle on aina ollut myös tärkeää, että rummut ovat osa bändiä, osa musiikillista kokonaisuutta. Pelkkä instrumentti ei siis riittänyt kiinnostuksen kohteeksi, vaan siihen tarvittiin myös ympäristö ja maailma. Nuoruuden instrumenteista piano on kulkenut rumpujen ohella miehen matkassa muun muassa apuvälineenä säveltämistyössä.
Sinulla on varsin värikäs menneisyys, olet soittanut niin orkestereissa kuin bändelssäkin. Onko oman linjan valinta ollut vaikea prosessi?
-Linjan suhteen ei ole ollut valinnan vaikeuksia missään vaiheessa. Rummut ovat aina vieneet sinne suuntaan, mikä on kiinnostanut. Motivoiva ympäristö ruokkii rumpujensoittoa, ja koska klassisen musiikin ympäristö ei motivoinut minua tarpeeksi ollessani 15-vuotias, keskityin rumpujensoittoon. Myöhemmällä iällä Markusta on alkanut kiehtoa klassinen musiikki uudella tavalla. - Klassisen musiikin sävellyspuoli ja esimerkiksi kappaleiden muodot ja rakenteet ovat varsin värikkäistä jos niitä vertaa esimerkiksi jazzin standardi-rakenteisiin. Monipuolisuus kiehtoo. Muusikolla täytyy olla jotain annettavaa. Monipuolisen uran omaava muusikko ei suoranaisesti osaa osoittaa mitään yhtä ja ainutta musiikin tyylilajia, joka olisi ylitse muiden. - Voisi sanoa, että en hae mitään tiettyä tyylilajia tai mallintamista päästäkseni ilmaisemaan itseäni, vaan ominta musiikkiani on sellainen, missä tunnen oloni sellaiseksi, että minulla on jotain annettavaa. Musiikkia, jossa tunnen selvästi, että tämä on se minun juttuni.
Markuksen mukaan on varsin helppo löytää soittajakavereita, jotka ovat kiinnostuneita samanlaisesta musiikista. - Muusikkopiiri on loppujen lopuksi aika pieni, ja eri paikoissa tulee tutustuttua soittajiin, joiden kanssa jutellessa tajuaa, että hei, meillä on jotain yhteisiä intressejä musiikin alueella. Eli bändikavereiden löytäminen ei ole mitenkään erityisen vaikeaa.
Millainen musiikin kuuntelija olet?
-Kuuntelen sitä musiikkia, mikä kuulostaa hyvältä. Musiikkimakuni ei siis rajoitu tiettyihin tyyleihin tai genreihin. Opiskeluaikoina kuuntelin todella paljon erilaista musiikkia ja olin avoin eri tyyleille. Jossain vaiheessa tuli raja vastaan, ja nykyisin en vapaa-ajalla heti ryntää ottamaan selvää siitä, mitä uusia levyjä on ilmestynyt. Toki kuuntelen musiikkia pysyäkseni kärryiltä siinä, mitä musiikkimaailmassa tapahtuu niin Suomessa kuin ulkomaillakin.
Olet säveltänyt paljon musiikkia. Millainen säveltäjä olet, eli kumpi tulee ensin, rytmi vai melodia?
- En ole omasta mielestäni säveltäjä. Säveltäminen on oikeastaan instrumentti siinä missä rummutkin. Syy miksi olen kirjoittanut on musiikkia on se, että olen halunnut tehdä tietyn tyylistä musiikkia, ja kun sitä ei ole ollut valmiina, on pitänyt säveltää sitä itse.
Markus kertoo olleeensa aina kiinnostanut kappaleiden ja harmonioiden rakentamisesta, ja siksi kynnys oman musiikin tekemiseen ei ole ollut korkea.
Sinulta on myös tilattu sävellyksiä. Onko eri asia säveltää kappaleita omaan käyttöön tai muiden soitettavaksi?
-Olen sinänsä onnellisessa asemassa, että kun minulta on tilattu sävellys, niin tilaaja on halunnut selkeästi meikäläisen tyylisen sävellyksen eli minun näköistäni musiikkia. Eli tilanne on ollut helppo, kun musiikin tekemisessä ei ole pitänyt tehdä töitä tilaajan näkökulmasta.
Voidaanko sävellyksistäsi löytää jotkut tietyt elementit tai asiat, jotka toistuvat kaikissa töissäsi?
-Kun esimeksiksi rumpali hakee omaa tyyliään ja ilmaisutapaansa, on kyse pitkästä prosessista joka toteutuu osin sitä kautta, että soittaja kypsyy ihmisenä. Kypsymisen seurauksena soittajalla on jotain sanottavaa musiikillaan. Eli tullaan siihen, että esittämällä pitää olla jotain annettavaa yleisölleen. Jos kappaleissa on samoja piirteitä, Markus laittaa sen ennemminkin kokemattomuuden kuin tietyn taiteellisuuden tavoittelun piikkiin. - Silloin tulee tunne, ettei ole tarpeeksi ideoita takataskussa. Jos kuulijalle tulee sellainen fiilis, että kappaleissa on jotain uutta, olen tyytyväinen.
Kokonaisuus tärkeintä Markus Ketola on saanut lukuisia julkisia tunnustuksia ja palkintoja muusikon uransa aikana. Rumpali myöntää, että hän on otettu siitä, että hänen työnsä on huomioitu. Palkinnot myös motivoivat jatkamaan työskentelyä musiikin parissa. - Palautteen saaminen on tärkeää, oli kyse sitten positiivisesta tai negatiivisesta palautteesata. Sinällään esimerkiksi vuonna 1998 saamani Emma-palkinto ei vaikuttanut juuri mihinkään muuhun kuin siihen, että palkittu levy myi hieman paremmin. Ja tottakai julkisuus herättää ihmiset kyselemään, että mikä tämä juttu on. Emma-palkinto tuli Ketolan mukaan aika yllätyksenä. - Levyn oli alunperin tarkoitus olla soiva käyntikortti, mutta se herättikin enemmän kiinnostusta.
Miten kuvailisit itseäsi rumpalina?
Kun kuuntelen toisten soittamaa musiikkia, en yleensä kiinnitä huomiota vain rumpaliin tai johonkin toiseen yksittäiseen soittamaan. Kokonaisuus on minulle tärkeää. Eli se, miten soitto kulkee, mitä musiikissa tapahtuu, miten blisit vaihtuvat ja mistä setti muodostuu ja millainen keikka on kokonaisuutena. Myös fiilispuoli on tärkeä. En kiinnitä juuri lainkaan huomiota yksittäisiin asioihin. Markus valmistui Sibelius-Akatemiasta keväällä 1998 ja tekee nyt jatkotutkintoa.
Markus pitää mahdollisuutta saada musiikkikoulutusta tarpeellisena mutta ei kuitenkaan täysin välttämättömänä. - Koulussa saa tietyt raamit sille, mitä pitää harjoitella ja oppia. Mutta vaikka oppilaitos saaattaa antaa sen suunnan, mihin suuntaa lähteä soittajana, päätös siitä pitää tehdä aina itse ja myös varsinainen työ kuuluu soittajalle itselleen.
Markus ei allekirjoita väitettä, että luovuus kärsii oppilaitoksissa. - Herää kysymys, että jos sanotaan että luovuus katosi opiskeluaikoina, että onko sitä luovuutta ollut oikeasti laisinkaan. Markuksen mukaan myös opiskeluvaiheessa ihmisenä kasvaminen on keskeisessä asemassa. Soittajan pitää oppia erottamaan, mikä on oikein ja väärin ja löytää omat kiinnostuksen kohteensa. - Toki historia todistaa, että on monia legendaarisia muusikoita, jotka ovat itsenäisesti opetelleet instrumenttinsa soiton. Mutta tänä päivänä, kun oppien saaminen on mahdollista ja perusteet vakiintuneet, täysin oman polun kulkeminen voi olla kivinen tie. Toki jos sisua ja potkua riittää, saattaa se joillekin olla ainoa vaihtoehto. Missään opiskelussa ei saa kuitenkaan unohtaa kärsivällisyyttä eikä kaukokatseisuutta.
Markus Ketola on varsin kiireinen rumpali, jonka tulevaisuuden suunnitelmiin mahtuu niin Tila Ensemblen kiertuetta kuin UMO:n ulkomaan keikkoja.
-Tilan kiertue sijoittuu marras-joulukuuhun. Odotan kiertuetta, sillä kaikki soittajat ovat täynnä intoa ja draivia tien päälle pääsemisestä. On hauskaa nähdä, mitä musiikille tapahtuu, kun illasta toiseen pääsee soittamaan saman porukan kanssa. Ideoilla on tapana kypsyä keikkatilanteissa. Tilan musiikista on löydetty vaikutteita niin slaavilaisesta kuin kansanmusiikistakin. Markus ei itse ole herkkä lokeroimaan ja etsimään vaikutteiden alkuperää. -On loppujen lopuksi aika yhdentekevää, miten musiikkia lokeroidaan, kunhan lokeroiminen ei vie mattoa alta siitä mitä tehdään. Pyrin musiikin tekemisessä siihen, että se antaa tunnetiloja ja mielikuvia, sekä kanssasoittajille, että kuulijoille. Väsymisessä on myös hyvät puolensa Markus myöntää, että kiireiden takia hän käy harvemmin vapaa-ajallaan toisten bändien keikoilla. - Kun elämäntilanne on se, että kotona on 2- ja 4-vuotiaat pojat, niin vapaa-ajalla tulee pelattua jalkapalloa ja tehtyä muuta sellaista, mitä pienten poikien isän rooliin kuuluu. Markuksen on vaikea vastata kysymykseen, mitä hän tekisi jollei olisi rumpali. - Minulta on joskus kysytty, milloin päätin ryhtyä muusikoksi. En ole itse asiassa päättänyt sitä vieläkään, vaan ympäristö on päättänyt asian puolestani; olen liian vanha tekemään mitään muutakaan.
Markus myöntää, että uraan on mahtunut myös leipiintymisen tunteita. Markus on tehnyt 15 vuotta keikkoja lavatansseista kabaree-esityksiin ja teatteri-projekteihin. Tähän viiteentoista vuoteen mahtuu kymmenisen vuotta aktiivista toimintaa jazzin maailmassa. - Musiikin tekemisessä saa ja täytyykin olla koko ajan läsnä ja tottakai se tietyllä tapaa kuluttaa voimia. Olisi ennemminkin epänormaalia, jos ei välillä väsyisi.
Kiireinen rumpali löytää väsymisestä myös positiivisen puolen. - Kun on kyllästymispisteessä, on tavallaan lähtökuopissa. Silloin voi nollata tilanteeni ja lähteä taas liikkeelle uusien asioiden ja ideoiden turvin.